Bruuveri Talvi-Ipeloff

Bruuverin panimomestari Ilkka Sysilä otti alkusyksystä ystävällismielisesti yhteyttä, kun satuin blogissa toteamaan panimon oluista viimeisen puserruksen puuttuvan. Sysilälle näytti jääneen myös mieleen taannoin käyttämäni linja-autoasemaräkälä -luonnehdinta. Bruuveri on samassa korttelissa Kampin linja-autoaseman kanssa, mutta eihän se mikään räkälä ole, hyvinkin siisti paikka, mutta sijainnistaan johtuen tietysti jokseenkin hämärä aina. Kokemusmaailmaani kuuluvat vahvasti Kainuun linja-autoasemien yhteydessä 70-luvulla toimineet keskiolutbaarit, esim. Ristijärven legendaarinen Matkamies. Ilmeisesti assosioin nämä oikeat räkälät Bruuverin sijaintiin omalaatuista huumoria tavoitellen. Joka tapauksessa, Sysilä kyseli millaisia olisivat sellaiset oluet, joissa olisi viimeinenkin puserrus mukana. Taisin ehdottaa tupla-IPAa, joka nousisi kalifornialaisten tasolle. Valitettavasti en sitten loppusyksyn aikana Helsinkiin päässyt tsekkaamaan, millaisia oluita on ollut Bruuverissa tarjolla.

Talvi-Ipeloff ei ole tupla-IPA, alkoholia 5,5%. Sysilä mainitsi jotain talvioffensiivista, olisiko tämä sitten sellainen. Todella sitruksinen paksu runko, tässä ei ole talvisuutta päästetty liikaa häiritsemään, vaan Tyynenmeren kuohut tyrskyää valtoimenaan. Täyteläisyys on massiivinen, maltillisesta alkoholipitoisuudesta huolimatta. Mallasrunko on vähintään riittävän tanakka, tämä on nimenomaan hedelmäinen olut, katkeroisuus jää sivurooliin, vaikka sekin on ilmeinen. Selvästi superlatiivisen Kevätipeloisen sukulainen, maltaisuus tuntuu aluksi leikkaavan jälkimakua ohueksi, mutta se on vaikuttavan viipyilevästi pitkä ja jopa katkeruutta lopussa omituisesti tihentävä. Erittäin tuoretta ja kuohkeaa, ilman muuta parasta kansainvälistä tasoa. Helsinki, Bruuveri, 8.12.2011.