torstai 4. heinäkuuta 2019

Craft Beer Helsinki 2019, 1. päivä







Tuulinen, mutta poutainen sää Helsingissä. Saavuin Rautatientorille klo 14:10 ja asetuin pitkän jonon päähän. Tähän festivaaliinhan on ollut takavuosina hankala päästä sisään ja muistan ainakin kerran kyllästyneenä poistuneeni jonosta baariin. Nyt kuitenkin henkilöstö kävi kertomassa, että ennakkolipulla pääsee lyhyempään jonoon, joka ei oikeastaan ollut jono ollenkaan, joten pääsin saman tien juomien ääreen. Tuttu systeemi aiemmilta vuosilta, tämän festivaalin ongelma on katosten vähäisyys eli suojaa auringolta ja sateelta on heikosti. Suomen kesässä jompikumpi yleensä on riesana, mutta nyt sentään aurinko pysyi osan aikaa pilvessä. Paljon ihmisiä heti startissa, joten olutkiima tuntuu vain jatkuvan kiihkeänä.

Aloitin session Etkon Shrug Life IPAlla. Samea, mehuisa, hyvää tavaraa, jo kolmas peräkkäinen erinomainen olut Etkolta, homma on lähtenyt rullaamaan mallikkaasti. Naparbierin tiskillä Koskenniemen Janne esitteli panimon edustajan, taisi olla Jamie Cruickshank vaikka nimi ei jäänyt mieleen. Tuli keskusteltua nopeasti panimon tilanteesta, paljon kollaboraatioita tänä vuonna, kun Napar täyttää 10 vuotta. 6.12.2019 luvassa isot juhlat Pamplonassa. Vetäisin naamaan panimon Mind Control -IPAa, lievästi samea, hieman kirpeyttä puhtaassa oluessa. Kvarkenin Patrik Willför oli hämmentävästi duunissa Jacobstadsin tiskillä, ostin häneltä Kellerbieriä, maltainen tuoksu, hyvä viljainen runko, lievästi hedelmää, mukavasti katkeroakin, oikein tasapainoinen suoritus luotettavalta panimolta, jonka oluita harmittavan vähän on tullut vastaan.

Tässä vaiheessa siirryin sovitusti Ari Nyforsin kanssa Ilkka Sysilän seuraan Kari "Kärsä" Koivistoisen Kotka Steam -tiskille. Meripäiväolunen uutuutena, pils, maltainen kuohkea veto, katkeroa tässäkin, mutta hieman epämääräinen kokonaisuus kuitenkin, aivan saksalaiseen puhtauteen ei päästä. Skipper's Alessa belgiestereitä ja päärynäaromeita, tässä sosiaalinen tilanne vaati veronsa ja kovin tarkkoja muistiinpanoja en oluesta saanut. Ingrid Viertola ehti suosittelemaan De Ranken Oud Bruin Kriekeniä, jota tarjolla vain rajallinen määrä. Kokeilinkin sitä samantien, punainen juoma, hapan tuoksu. Happamuutta maussakin intensiivisesti, marjainen runko, hieman kuivempaa nahkaisuutta. Lähentelee lambic-kriekien tasoa, oikein kiinnostava tapaus.

La Quince Hazy Way American IPA jäi taas muiden aktiviteettien taustajuomaksi, mutta aivan Naparbierin tai Etkon tasoisesta IPAsta ei mielestäni ollut kyse, vihanneksisuutta havaittavissa. Ei kuitenkaan suurta ongelmaa. Hollantilaisen Uiltjen Big Fat 5 Double IPA oli trooppisempi tapaus, mutta ei täysin puhdas sekään. Paljon hienopiirteisempi oli oslolaisen Cervisiamin Hopbernie Sanders, jossa ei hopburniä vaan kuivaa maukasta appelsiinia, tosin ilman peräkärryä. Session lopuksi tempaisin vielä De Ranken ja kanadalaisen Dunhamin yhteistyöolutta Complexitéa, 6%, esteriä, pihkaa, kuivaa, katkeraa, hyvää. 

Hauska oli taas tavata tuttuja ja jutella pikaisesti oluen äärellä. Etukäteen hieman pelkäsin, löytyykö festivaalilta riittävästi mielenkiintoista juotavaa, koska etukäteislista vaikutti niin tylsältä sour-voittoiselta pläjäykseltä. Loppujen lopuksi ehdin juoda siis kohtuullisen vähän ja kiinnostavaa kamaa jäi paljon kokeilematta. Ehkä päädyn vielä seuraavina päivinä uudelleen paikalle, vaikka säähän ja muuhunkin liittyviä rajoitteita on nähtävissä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alan omien matkailukokemusten myötä ymmärtämään tuota sinun "puhtaus" termiäsi. Suomalaisessa pienpanimo oluessa ei törmää läheskään niin usein näihin "puhtaus" ongelmiin kuin ulkomailla. Eli sanoisin että suomalainen pienpanimo olut on keskimäärin parempaa kuin ulkomaimen, en tiedä tajusitko mitä tarkoitan mutta mitä mieltä itse olet pienpanimo oluen laadusta Suomi vs muu maailma? Ja tarkoitan nimen omaan oluen laatua enkä reseptiikasta johtuvia ongelmia mitkä ovat aikalailla makuasioita.

Ari Juntunen kirjoitti...

Pienpanimo-oluiden laatu vaihtelee joka puolella. En osaa oikein sanoa, olisiko suomalaiset oluet yleisemmin parempia kuin ulkomailla. Viinikulttuurimaissa kuten Unkari ja Slovakia on ollut ehkä eniten vaikeuksia löytää laadukasta modernia olutta.