Jatkoin espanjalaisella kamalla, La Quincen Super Onda Vital TIPA, tripla-IPA siis, 10,0 %. Voimakas trooppisen hedelmän tuoksu, hieman mausteinen maku, melkein belgivivahdetta. Ihan ok. Raskaiden IPOjen jälkeen rauhoittumista Himon Soitellaan-pilsillä. Kirkas, viljainen tuoksu. Hyvin kuivaa, rapeaa, ruohoinen. Tämähän taisi olla festivaalin avauspäivän ykkösolut. Omnipollokin oli mukana, mutta nyt pisimmät jonot kerääntyivät saksalaisen BrewHeartin tiskille. Itse pääsin jonotuksen jälkeen kokeilemaan Wild At Heartia, 8,2 %, edellinen La Quince sattumoisin mukana kollaboraatiossa. Talus, Enigma, Citra. Vaahtoa kovasti, hyvin trooppishedelmäinen ananastuoksu. Pehmeää, bensiiniä, kuivaa, vähän katkeroakin.
Hollantilaisen Folkingebrew'n Roots oli tupla-IPA, taas 8,2 %. Hedelmäinen ja raikas, oikein mukava. Olarin Maailman Paras Kaljan Nimi taas oli Strata-NEIPA, 6,5 %. Liian lämmintä, pehmeää hedelmää, trooppisesti. Strata toimii hyvin, ei juuri katkeroa. Järjestävän seuran Humaloven UG:llä tehty Richer Than Your Daddy taas tupla-IPA, 8,0 %, Amarillo, Azacca, Cascade, Centennial, Citra. Ikävä kyllä mukana myös korianderia ja appelsiininkuoria niin kuin tämä olisi wit. Kevyesti samea, savuinen, ei todellakaan lupaava, hedelmää on, mutta kokonaisuus taitaa olla pilalla. Ehkä lisäaineet sotkivat homman, mutta luultavasti muutakin ongelmaa. Masentava päätös siis, mutta tarkoitus vielä palata jatkossa samaan paikkaan.
Hikinen lentomatka Kajaanista Vantaalle. DAT oli puoli tuntia myöhässä ja Paltaniemen lentoaseman terminaali on tunnetusti saunalämpöinen aurinkoisella säällä. Suhteellisen sujuvasti pääsin Vantaalla Pasilan junaan, mutta spåra lähti juuri, kun sain pysäkkiin näköyhteyden. En viitsinyt odotella seuraavaa, vaan kävelin Vallilaan repun kanssa. Ei ollut parhaita päätöksiä, suihkun jälkeen sitten tutkin jääkaapin sisältöä. Omnipollon ja Duggesin pastry stoutia löytyi, siis Diamondin Ville Oilingin näytepakkauksen viimeiset helmet. Helteisen illan oluena 13,4 -prosenttinen konjakkitynnyrikypsytetty leivosstout ei ehkä ole suosituin valinta, mutta kokeillaan nyt tällaista. Mustaa juomaa, ei syntynyt juuri vaahtoa. Tuoksussa voimakas suklaa, kaakao, suffelimaisuus, vähän toffeeta, kaurakeksiä ja maitokahvia mukaan. Maku on hyvin makea, suorastaan ällömakea, viskositeettikin tuntuu muistuttavan enemmän siirappia kuin olutta. Kuten Diamondin esittelytekstissä todetaan, tämä ei jätä kylmäksi. Mutta juotavuus on kyllä heikko, jäätelökastikkeenakin tämä olisi varmaan liian makea.
Melko harvinainen tapaus, saarnaava ekologinen avaruusleffa vuodelta 1972. En tykännyt tästä yhtään ensitutustumisella, mutta nyt katsoin ihan mielellään. En ole scifi-genren ystävä ja onhan tämä aika tylsä nytkin nähtynä. Ei yhtään naista ja Bruce Dern ärsyttävimmillään. Käsikirjoittajalistassa osui silmiin Mike (sic) Cimino ja Steven Bochco, heitä en ole aiemmin tässä yhteydessä huomioinut. Ohjaaja Trumbull oli Kubrickin efektisuunnittelija 2001:ssa ja kyllähän sen huomaa. 2001:n dramaattisuus, dynaamisuus ja syvämietteisyys kuitenkin puuttuvat laiskasta ohjauksesta. Kohtuullisen fiksua robottihuumoria ajankohdan huomioiden.
Lappeenrannasta belgikamaa, 7,0 %, 39 EBU, Amarillo-humalaa. Keskiruskeaa olutta, melkein meripihkan väristä, melkein kirkasta, mutta ei aivan. Runsasta vaahdonmuodostusta. Hyvin mausteinen pippurinen aromi tuoksussa, belgihiivan esterejä myös, vähemmän hedelmäisyyttä. Runsaasti hiilihappoa, pippuri sekoittuu maussa nyt selvemmin hedelmään, kohtuullisen miellyttävästi. Hyvin kuiva olut, ei kuitenkaan jälkimakuun asti siirtyvänä. Ei yhtään happamuutta, varsin puhdaspiirteisenä olut pysyy. Itse kuitenkin tykkäisin saisonista enemmän hedelmäisenä, vähemmän pippurisena. Silti tämä toimii oikein mukavasti. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Kuusankoskelta vahvaa pilsneriä, 5,9 %, 35 EBU. Lievästi utuinen kullankeltainen olut, paksu valkea vaahto. Tuoksu vähän laimeampi kuin edellisessä baijerilaisessa, pikemmin bensaa kuin viljaa. Maku on kuohkea, maltainen, kuiva, sopivalla tasolla karbonoitu, vähitellen katkeruuttaan kasvattava jälkimaku. Nyt onnistuu hyvin, pieniä varauksia tuli tuoksuun, mutta maku on erinomainen. Täyteläisyyttä, rapeutta ja peräkärryä irtoaa hyvin. Hoppalta on tullut nyt jo useampi ryhdikäs tuotos ja odotukset kohoavat mukavasti. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
1666 perustettu Kaakkois-Baijerin Wieninger on Alkon suosikkipanimoita ja nyt kesätarjonnassa ilahduttavasti pilsneriä, 5,0 %, 31 EBU. Kirkasta kultaista olutta ohuella, mutta melko suurikuplaisella vaahdolla. Maltainen tuoksu, ei juuri ruohoisuutta. Maku on öljyisen viljainen, hyvin kuiva ja loppumatkalla kunnolla katkerakin. Onpa rapsakkaa pilsiä baijerilaiseksi, tässä on pohjoista otetta oikein miellyttävällä tavalla. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Etkon naapurissa Biergarten tarjoilee edelleen craftia. Hollannista nyt vuorossa Sabro-IPAa, 6,2 %, vain 19 IBU. Melko samea, vaalea, ananasta ja mangoa. Ohuehko, ei katkeruutta, mutta puhdas. Jostain syystä tämä maistui nyt varsin miellyttävältä, Sabron kurkkupastillimaisuus nyt sordinoitu pois ja jäljellä raikasta trooppista hedelmäisyyttä. Konepaja Biergarten, 22.6.2022.
Etkon kesäterassi nyt auki Barbarossa-vuosipäivänä Vallilan Konepajalla. Sama suurehko paikka, jossa parina viime kesänä on myyty pelkästään teollista olutta. Tekonurmipohja, sehän kontrastoituu hauskasti viereisen Biergartenin sorakenttään. Useampia Etkon oluita hanassa, päätin kokeilla juuri tälle sijainnille nimettyä pale alea, 5.0 %, Mosaic ja Simcoe. Sameaa on, trooppista hedelmää tuoksussa. Vähän karkea ja ohut suutuntuma, kuivaa. Hedelmäinen on makukin, ei kuitenkaan jälkimakua. Etkon kesäterassi, 22.6.2022.
Ennen shakkileffa Pawn Sacrificea Edward Zwick ohjasi tämän elokuvan ns. Bielskin partisaaneista. Puolanjuutalaiset Bielskin veljekset johtivat nykyisen Belarusin länsiosissa toiminutta vastarintaryhmittymää toisen maailmansodan aikana. Zwickin leffa alkaa Saksan hyökkäyksestä kesäkuussa 1941, mutta tapahtumat olisi helpompi ymmärtää, jos niitä olisi taustoitettu kauemmas. Neuvostoliitto valtasi syksyllä 1939 Bielskien kotiseudun, joka siis silloin oli Itä-Puolaa. Bielskien ryhmää ei pidä sotkea Neuvostoliiton terroripoliisin NKVD:n venäläispartisaaneihin, joita toimi samalla alueella ja jotka mm. syyllistyivät sotarikoksiin Suomen alueella jatkosodan aikana. Bielskien johtamassa ryhmässä oli enemmistö naisia ja lapsia, taistelijoita vähemmän. Elokuva antaa ymmärtää, että venäläisten ja juutalaisten yhteistyö toimi hyvin, todellisuudessa tilanne tuskin oli niin. Samalla alueella vaikutti myös puolalaisia vastarintaryhmiä, mutta niitä ei elokuvassa näy. Elokuva ei muutenkaan kovin lähellä todellisuutta liiku, leffassa on paljon kiivaita taisteluja saksalaisia vastaan. Oikeasti juutalaiset välttelivät yhteenottoja ja keskittyivät eloonjääntiin Nalibokin laajalla metsäalueella. Se onnistuikin mainiosti puna-armeijan saapumiseen 1944 asti. Yksi veljeksistä liittyi puna-armeijaan ja kaatui Königsbergin taistelussa 1945. Muut päätyivät USA:an, nuorin on edelleen elossa. Elokuva on kuvattu Liettuan puolella, mutta maisemat vaikuttavat uskottavilta. Sujuvasti etenevää toiminnallista elokuvaa katsoo mielellään, mutta hieman rutiinimaiselta Hollywood-päästöltä kokonaisuus kuitenkin tuntuu.
Porvoon viikontakaiselta reissulta toinen tuliainen IPAn ohella. Sumuisempien oluiden jälkeen meripihkan väristä melkein poikkeuksellisen tummaa tupla-IPAa, tosin vain 7,8 %, käytännössä kirkasta, kohtuullinen vaahtokin. Tuoksussa on hedelmää, mutta huolestuttavammin mansikkaakin. Maku on kuivahko, hedelmäinen, pihkainen, tosiaan lievästi mansikkainen, mutta ei onneksi niin selvästi kuin tuoksussa. Raikkautta ei enää ole, selvästikään olut ei enää parhaimmillaan. Jälkimakua ei erityisemmin ole. Ei suuria ongelmia, mutta ei tämä erityisen miellyttävä ole, monella osa-alueella pitäisi saada maukkaampaa ja raikkaampaa otetta aikaiseksi. Ostopaikka Porvoo, Vanhan Porvoon Panimo.
Vähän erilaisempi humalacocktail Tanskasta. Oluen nimi on lyhennys humalaformaateista Cryo, Incognito ja T90, itse humalalajikkeita ei kerrota. 6,8 %, sameaa kaunista NEIPAa, ananasta ja mangoa läpitunkevasti aromeissa. Maussa on samoja hedelmiä, myös makeampia sitruksia, appelsiinia ja satsumaa. Täyteläisyyttä on tukevasti, mutta mallas ei silti kunnolla maistu, kyllä nektarisuus jyllää. Se ei ole aivan optimaalista. Jälkimakukin jää virtuaaliseksi. Kuivana olut silti pysyy, karbonointi on matalalla, juotavuus on hyvää. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Jatkotestausta Diamondin Ville Oilingin näytteistä. Stavangerilaisen Lervigin sessio-IPA on melkein mikro-IPA, vain 4,0 %, 27 IBU. Hyvin samea, keltainen väri, valkea pienikuplainen vaahto. Tuoksussa bensiiniä ja sitrushedelmää. Maku on appelsiininen, kuiva, ohut, lyhyt. Hiilihappoisuutta on liikaa, se leikkaa sinänsä puhdasta makua kapeammaksi. Ei voi mitään, liian vähän makua tässä on sessio-olueksikin. Mitään horjahtelua tai sivumakuja ei kuitenkaan löydy, valmistajan lupaamaa crushabiliteettia sitäkin enemmän.
Tämänkertaisen Tampere-visiitin viimeiseksi olueksi valikoitui lyypekkiläinen IPA, 6,0 %. Samea, persoonallinen tuoksu. Bensiiniä ja herukkaa. Hedelmäisyys kohtuullista, mutta liikaa hiilihappoa ja kokonaisuus jää vähän karkeaksi. Janne ja J-P saapuivat tähänkin baariin, jossa hauskaa keskustelua myös paikallisen kotiolutpariskunnan kanssa. Hyvä tunnelma, mutta juna ei odottanut, oli lähdettävä. Tampere, Konttori, 18.6.2022.
Vielä ennen junan lähtöä reissun toinen Konttori-vierailu. The Veilin olut oli ehtinyt vaihtua hanassa toiseen, tämäkin tupla-IPA, 8,0 %, Citra, Amarillo, Galaxy, CTZ (Columbus/Tomahawk/Zeus). Pehmeitä trooppisia hedelmiä mehuisesti, raikastakin on, tykkäsin kovasti. Vaikka ei tässäkään (tietysti) ihmeempää jälkimakua ole. The Veil vaikuttaa todella luotettavalta panimolta. Tampere, Konttori, 18.6.2022.
Janne jäi vielä Kujaan, kun siirryimme Timon kanssa Nordiciin syömään. Konsernin omalta panimolta Lempäälästä hazy IPAa, 6,5 %, 42 IBU. DDH, Citra, Mosaic ja Strata. Kevyesti samea, hyvä sitrustuoksu. Makeahkoa hedelmäisyyttä, hyvin maltillinen katkeruus. Oikein näppärää, toimi hyvin melko persoonallisen pyttipannun kanssa. Tampere, Nordic, 18.6.2022.