Olutexpo 2014, suomalaiset

Viime vuoden Olutexposta olen kuullut pelkästään hyvää, harmittavasti en päässyt paikalle Katajanokan Wanhaan Satamaan. Tänä vuonna tapahtuma siirtyi hieman harmittavasti Helsinki Beer Festivalista tuttuun kolhoon Kaapelitehtaaseen. Jo lähes vakiintuneena stadilaisena en tietenkään nyt pystynyt ohittamaan tapahtumaa. Ennakkomarkkinointi onnistui tällä kertaa mahtavasti, kun Uudenmaan Aluehallintovirasto esti alan bloggaajien sananvapauden pistämällä viski-sanan kieltoon. Aivan näin asia ei ehkä ollut, mutta siltä se mediassa näytti ja sehän on ratkaisevaa. Saavuin paikalle hieman avauksen jälkeen ja polettijono pullisteli jo pitkällä. Yleisöä oli mukavasti, tunnelma paljon HBF:ää välittömämpi ja tilakin oli nyt otettu paremmin haltuun. Ennen kaikkea hienoa, että tyhjänpäiväiset musiikkiesitykset eivät HBF:n tapaan päässeet turmelemaan fiilistä. Polettimaksaminen toimi hyvin ja erityisen hienoa oli nopea lasinvaihtopiste, ei turhaa saman tuopin jatkuvaa pesemistä monien muiden festivaalien tapaan.

Kuten usein ennenkin olen todennut, olen enemmän baarimiehiä kuin festivaalien koluajia. Tässä tapauksessa olennaista on kuitenkin alan avainhenkilöiden kokoontuminen samaan paikkaan. Itse olen tunnetusti epäsosiaalinen, mutta yllättävän paljon tulin jutelleeksi vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Blogin lukijoihinkin hämmentävästi törmäsin. Nopeasti ehdin vaihtaa muutaman sanan Jyväskylän mahtihahmojen Hannu Nikulaisen ja Mika Laitisen kanssa. Oulusta paikalla olivat Maistila-brändiä virittelevät Riku Harju ja Joni Harju, samoin oululais-helsinkiläinen Hopster-kotipanija Ilpo Reinilä. Seppo Äyräväistä moikkasin, Timo Jukkan bongasin livenä ja Markku Ristevirta kertoi Olutpajan viimeisimmistä vaiheista. Mustalaispanofirma Donut Islandin Mika Oksasenkin kanssa pääsin juttelemaan. Tapahtuman some-markkinoinnista "päävastuun" kantanut Jaakko "Jaskan Kaljat" Matikainen oli luonnollisesti läsnä fyysisestikin. Edellisillan viskimiehet Jarkko Nikkanen ja Ari Nyfors olivat täälläkin vauhdissa.

Päätin omistaa tapahtuman avauspäivän kotimaisille uutuuksille. Ensimmäisenä tsekkasin Harjun veljesten Hiisillä paneman Two Bad -belgi-IPAn, jota nyt ilmeisesti oli ensi kertaa tarjolla Oulun ulkopuolella. Näin tässä on käynyt, oululaisoluita joutuu bongaamaan erikoistapahtumissa. 7,5%, aika mausteinen, ei erityisemmin belgihiivaa, hieman ruismaista makeutta. Katkeruus korkeintaan keskitasoa. Ei tuntunut kovin tuoreelta, vaikka kyseessä kuusi viikkoa sitten tehty keitto. Veljekset hieman ihmettelivät, etten hiivaa aistinut, samaten Nikulaisen pöydän friikit väittivät hyvinkin hiivan huomanneensa. Festivaaliympäristö ei ehkä todellakaan minulle sovi.

Seuraavaksi kokeilin Bryggeri Helsingin Syysmyrsky DIPAa, joka on siis kotipanijakisan voittajan Ilkka Heleniuksen Bryggerissä isompaan skaalaan tehty palkinto-olut. 8%, 92 IBU. Sitrusta, kypsää hedelmää, pihkaa. Pitkä katkera jälkimaku. Ei mikään mestariteos, mutta jäi loppujen lopuksi selvästi koko päivän parhaaksi olueksi, tykkäsin todella paljon. Nikulaisen pöydän friikit nauroivat minulle päin naamaa, olut oli kuulemma järkyttävää shaissea, varsinkin tuoksun perusteella. Viemärimäisen tuoksun olemassaolo todettiin muultakin suunnalta. En tullut olutta erityisemmin nuuhkineeni, mutta minusta se oli siis oikein näppärää. 

Tästä eteenpäin mentiin sitten alamäkeen, ikävä kyllä. Alakuloiseksi vetää, laatu ei nyt tunnu olevan innostuksen tasolla. Suomenlinnan DiipadaAPAssa oli jokin outo pisteliäs maku, marjaa ja makeutta. Rousal IPAssa hedelmää, mutta tyhjä runko, karkea kokonaisuus, ei riittävää katkeruutta. Ruosniemen Insinööri IPAssa katkerohumalaa aivan liian vähän. Plevna Walesin Tiikeri perusbitter, vaikkakin tyylipuhdas. Teerenpeli Notkea nIPA tukkoisen nihkeä, liikaa brittityyliä. Iso-Kallan Ruis-APA liian makea, katkerot tässäkin liian alhaalla.

Beer Hunter'sin Mufloni Wiesen Hopfen Lagerissa oli ryhtiä, varsin tumma oktoberfestiksi, melko hedelmäinen lageriksi, mutta jotenkin tunkkainen tämäkin. Katkeroa kyllä löytyi, mutta ei tarpeeksi, kun nimeen on hopfenit pistetty. Sori Black Rye IPA oli eksoottinen, aika paahteinen, suklaata liikaa, mutta sitten kovat katkerot päälle. Oikeita aineksia, mutta ne eivät reagoineet keskenään, jäivät jotenkin sekoittumatta. Suklaan makeus oli tässä ylimääräistä, sitä ei black IPAan pitäisi sotkea. Oululainen Pint Please -mobiilisovellus oli teettänyt Hiisillä IPAn, hedelmää ja aromia on, mutta ei tarpeeksi katkeroa, se tavallinen suomalainen tarina.

Illan pohjanoteeraus oli valitettavasti Bryggeri Helsinki Barleywine, 11%. Yllättävän sokerinen, siirappia, aivan liian makeaa. Lievää katkeruutta löytyy, mutta äklömakeus peittää kaiken alleen. Ensimmäinen todella paha pettymys tämän laatupanimon tuotteissa. Ehkä hieman jyrkkiä arvioita, mutta en mielestäni ollut mitenkään huonolla tuulella tai negatiivisella asenteella liikkeellä. Hieno tapahtuma, tykkäsin kovasti, mutta maistelemani oluet eivät nyt oikein minulle sopineet.