Humalakoda Hell Hunt XXX

Lisää sosiaalisen tilanteen kamaa Tallinnassa. Hell Huntin 30-vuotisjuhliin tehty tripla-IPA. 10,0 %, Azacca, Bru-1, Idaho 7, Mosaic ja Simcoe. Kirkasta ja kultaista. Neutraali tuoksu. Melkoisen petroolinen maku. Hedelmäisyys heikkoa, maltaisuus kohtuullista. Ei katkeroa. Alkoholi ei sentään maistu, mutta pehmeämpi ja pyöreämpi pitäisi olla. Tallinna, Hell Hunt, 10.4.2025.

Omnipollo Three Times Three, Vol. 5

Ex-työporukan kanssa eläköitymisen merkeissä Tallinnassa. Mikkellerin baarissa nopeat ohikulkuoluet. Ruotsista DIPAa, kollaboraattoreina peräti seitsemän jenkkkipanimoa. 8,2 %. Citra, Simcoe, Nelson Sauvin. Hyvin sameaa, sitrustuoksua. Makeampi maku. Oikeastaan liian makeaa. Ei katkeruutta. Mutta tosiaan imelää ja jopa melassin kaltaisuutta. Tallinna, Mikkeller Vanalinn, 10.4.2025. 

Olari Leisure Suit O'Larry

Palasin Kajaanista Helsinkiin ja hyökkäsin tietysti heti Vallilan panimoon uutta west coast pilsiä kokeilemaan. Olin jo hankkimassa growleria, kun tiskillä istunut Chris Hild vinkkasi, että hän voi hakea lasin uutuutta suoraan panimon puolelta. Mikäpä siinä ja nykyohjeiden mukaan tämä juttu on siis mainos, koska en maksanut oluesta. Ensinnäkin oluen nimen viittaus on hieno muinaiseen tietokonepeliin. En ole näitä harrastanut juuri ollenkaan, mutta juuri tätä Larrya olen muutaman kerran kokeillut. Kyseessä on west coast pils, 6,0 %, Citra, Simcoe, Cascade. Lievästi utuinen. Pehmeä, hedelmäinen. Voisi olla katkerampi, mutta mukava täyteläisyys. Todellakin oikein mukava, mutta pilsille ominainen katkeruus jää tässä vajaaksi. 

Aki Uutela tarjoili vielä käymistankista uutta SMASH IPAa, 6,6 %. Siis single malt and single hop. Englantilainen klassikkomallas Maris Otter ja australialainen humala Vic Secret pääroolissa. Vähän utua, kullanväriä. Hedelmäinen tuoksu, ehkä liian hiilihappoista. Kuivaa, katkeruuttakin on, keksisyyttä, mandariinia. 

Tujun amerikkalainen konsultti J Brew Alexander saapui paikalle ja homma lähti hieman käsistä. Kiertelimme panimoa ja tuli tsekattua mm. uuden rauchbierin kunto. Weyermannin pyökkisavumallasta on tulossa huikeassa muodossa. Ja jossain vaiheessa join uutta keittoa No Bammer Hopzista, erinomaisessa kunnossa. Olarin Panimo Konepaja, 9.4.2025.

James Lee Burke: Clete

Vuosi sitten huhtikuussa James Lee Burkelle julkistettiin patsas New Iberian keskustassa. Se ei näytä 88 vuotta täyttänyttä kirjailijaa pysäyttävän. Viime vuonna ilmestyi tämä toistaiseksi viimeisin osa Dave Robicheaux -sarjaan. Sanon toistaiseksi, koska Burke on julkaissut tämänkin jälkeen sarjaan kuulumattomia romaaneja. Teos on omistettu hämmentävästi Nils ja Amy Lofgrenille. Romaanissa on paljon musiikkiviittauksia, mutta ei suoraan Lofgreniin liittyviä.  Kertojana on nyt vielä hämmentävämmin romaanin vihjaavan nimen mukaisesti Clete, cajun-poliisi Dave Robicheaux'n irlantilaistaustainen sidekick Cletus Purcel New Orleansin Irish Channelistä. Burkelle New Orleans ei ole Big Easy vaan Big Sleazy. Romaani sijoittuu taas 90-luvun loppuun kuten sarjan edellinen osa A Private Cathedral. Tällä kertaa keskitytään vaihteeksi enemmän New Orleansiin kuin New Iberiaan ja se onkin virkistävää. Uutta näkemystä tulee henkilöhahmoihin Cleten kertomana. Moniongelmainen Robicheaux näyttäytyy Cleten silmin tasapainoisempana tapauksena. Mutta ikävä kyllä mukana on taas yliluonnollisuutta, Joan of Arc, siis Jeanne d'Arc, näyttäytyy Purcelille. Tuoreesta kertojasta huolimatta itse juoni ja sisältö ovat täysin samanlaisia kuin varsinaisissa Robicheaux-teoksissa.  Lievää parannusta siis ehkä nähtävissä edelliseen teokseen verrattuna, mutta ei tämäkään Burken parhaiden tasolle kohoa. Burke siteeraa lopussa "amerikkalaista filosofia" Bob Segeriä, sitä en odottanut.

Fiskars Ruukin Tripel

Legendaarisesta ruukkikylästä trappistityyliä, 8,0 %. Ainesosaluettelossa harvemmin esiintyvä kaurankuori. Sattuneesta syystä voisin arvata, että sitä käytetään siivilöinnin tehostamiseen. Keskikeltainen tai vaaleanruskea väri, kohtuuvaahto. Hienosti belgiestereitä ja raikasta hedelmäisyyttä tuoksussa. Maku on aika lailla samanlainen, pippurisuutta ja muuta mausteisuutta tulee erittäin mukavasti mukaan. Nyt on klassisen tripelin ominaisuudet varsin hyvin kasassa. Ehkä optimivahvuus olisi 9,0 %, mutta maitokaupparajan rajoitukset jylläävät edelleen holhous-Härmässä. Toivoisin Fiskarsin tekevän enemmän näitä puhtaita belgityylejä, koska nykyään Suomessa ei oikeastaan kukaan muukaan niihin panosta. Fiskarsin "omaperäisemmät" tuotokset eivät ainakaan itselle ole maistuneet ollenkaan. Tölkin pohjassa lukee ymmärtääkseni arvoituksellisesti #oispapaavia. Viitataankohan tällä Fiskarsin edeltäjäpanimon Rekolan Paavin polku -tripeliin, joka oli 9,0 %. En kyllä tykännyt siitä yhtään 2016, tämä on aivan eri tasolla.  Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.  

Sarah Brooks: Harkitsevaisen kulkijan matkaopas Takamaille

Poikkeuksellisesti luin tämän bestsellerin Terhi Leskisen suomenkielisenä käännöksenä alkuperäisen englanninkielisen tekstin asemasta. Romaani vaikuttaa aluksi historialliselta junadekkarilta Agatha Christien Murder on the Orient Express -klassikon tapaan. Tämä on kuitenkin fantasiaromaani, joista en yleensä tykkää pätkääkään. Kyseinen junareitti on Trans-Siperian juna Pekingistä Moskovaan 1899. Homma lähtee siis laukalle heti startista, koska todellinen Trans-Siperian reitti oli alusta alkaen Moskovasta Vladivostokiin. Kiinan haaroja rakenneltiin myöhemmin. Otsikon Takamaat on alkuperäisteoksessa Wastelands. Tämä alue näyttää alkavan etelässä Kiinan muurin kohdalla ja pitää sisällään suuren osan Siperiaa ja Mongoliaa. Mm. Baikal-järvi on tämän alueen sisällä. Myös Venäjän puolella kuulostaa olevan muuri, ilmeisesti koko valtava alue on ympäröity sillä. Alueella on alkanut tapahtua mutaatioita 1800-luvun alussa, omalaatuisia eliöitä, äärimmäisiä sääoloja, ehkäpä mutatoituneita ihmisen tapaisiakin. Juna ajaa tiukasti suljettuna tämän alueen läpi, jopa alueen ilmaa pidetään vaarallisena. Selvää tendenssiä siis havaittavissa nykyajan ekologisten ongelmien peilaamiseen. Sattumoisin luin puolet tästä romaanista junassa.

Juna siis starttaa Pekingistä ja matkailijoita on moneen junaan Christien tapaan. Fokuksessa on mm. 16-vuotias kiinalainen orpo tyttö, joka on junassa töissä ja nuori venäläisleski, jonka identiteetti kyseenalaistetaan heti alussa. Brooksin teksti rullaa kohtuudella, mutta keinotekoisesti lukijan mielenkiintoa yritetään pitää yllä tiputtelemalla tiisereitä vähitellen. En tykkää menetelmästä yhtään ja fantasia-ainekset haukotuttavat välittömästi. Punnersin kuitenkin pitkää romaania eteenpäin. Tavallaan ymmärrän, miksi monet tykkäävät tällaisesta. On tämä kuitenkin liian laskelmoitua kylmää manipulointia kirjailijalta. Eikä se ekologinen sanomakaan kirkkaana kolahda lukijan pollaan. Ei ehkä lajinsa kehnoimpia, mutta en siis pitänyt ollenkaan. 

Põhjala Kask

Ennenkokeilematonta forest lageria Tallinnasta katupölyisellä Kajaanin Raatihuoneentorilla. 5,0 %, kuulemma suunniteltu Japanin markkinoille, koivunlehtiä pistetty sekaan prosessin jossain vaiheessa. Kultaista, aika kirkasta. Melko hedelmäinen tuoksu. Makeahko raikas runko. Ei juuri katkeruutta. Aika kevyttä tietysti, mutta puhdasta ja kostuttaa  kurkkua mukavasti tuulisen Kajaani-päivän päätteeksi. Kajaani, Terva Pub, 7.4.2025.

Martin Ritt: Hombre

Hämmennyin, kun tämä elokuva olikin värillinen. Hailakoissa muistikuvissa se oli sotkeutunut aikaisempaan Martin Ritt & Paul Newman -teokseen Hud, joka on tyylikkäästi mustavalkoinen. Luin 12 vuotta sitten Elmore Leonardin romaanin, johon Hombre perustuu. En oikein innostunut. Olen kirjoittanut nähneeni elokuvan aikoja sitten. Nyt katsottuna elokuva ei kyllä tuntunut yhtään tutulta. Newman oli hyvä näyttelijä, mutta tuntuu tässä pääroolissa väkinäiseltä. Löysä rytmi ja Ritt ei tunnu millään saavan hommaa etenemään. Jännitettä ei synny. Peruswestern, mutta aineksia paljon parempaankin olisi.

Hubbard's Cave Fresh IIPA One Hop Citra

Illinois'sta imperial IPAa yhdellä humalalla, 8,5 %. Lievästi utuinen, sitruksinen tuoksu. Lievää mausteisuutta maussa. Hedelmää raikkaasti. Onhan tämäkin hyvää, mutta ei kuitenkaan kolahtanut kunnolla. Pikkulintu Ruttopuisto, 5.4.2025.

Ten Hands Tour of Finland 2025

Karlstadin käsipanimon Suomen kiertuetta juhlistava imperial stout, 13.2 %. Osa liemestä tynnyröitynyt kolme vuotta, osa tuoretta. Sitten suklaata ja vaniljaa lapioitu sekaan ronskilla, hmm, käsillä. Kaakaota tuoksussa. Suklaa ja vanilja tulevat maussa odotetun hallitsevina. Pastry stout siis ilman muuta ja osa jengistähän tykkää näistä kuin hullu puurosta. Liian makeaa minulle, vaikea saada lasia tyhjäksi. SalamaNation, 5.4.2025.

Temperance Tuju Slow Savage

Siirryimme Keskisarjan Jannen kanssa SalamaNationiin nauttimaan kohuttua Temperancen ja Tujun imperial pilsiä. Tieto eläköitymisestäni oli kiirinyt tännekin, mutta se ei nyt johtanut ilmaiseen oluttarjoiluun. Baarissa oli varsin äänekästä asiakaskuntaa, jotka osoittautuivat Mikkeller Run Clubin edustajiksi. Juoksun jälkeisiä palautusjuomia oli kulauteltu useamman tunnin ajan. Hidas villi on käsittääkseni Temperancen uuden lagerprojektin ensimmäisiä tuotteita. 7,0 %, Lubelski, Ahtanum ja Amarilllo. Kirkas, hyvä vaahto. Diasetyylin tuntua tuoksussa, huh, vaikka viljaisuus toki hallitsevampaa. Maussa ei onneksi diasetyyliä. Täyteläinen runko, lievää makeutta, ehkä enemmän karamellisempaa kuin hedelmäisyyttä. Peräkärrykin löytyy. On aika hyvä, mutta hieman parantamisen varaa jää. SalamaNation, 5.4.2025.

Factory Sureshot Feast of Tongues

Factoryn ja Beakin yhteistyö ehti Juovasta jo loppumaan, mutta Sureshotin kielijuhlaa vielä löytyi. Nyt maltillisemmat 7,5 %, Nelson Sauvin, Krush, Motueka, Southern Cross. Sama ulkonäkö kuin aiemmissa, ananastuoksua taas. Helppoa juotavaa taas, makua on ja mitään virheitä tai horjumisia ei esiinny. Muistiinpanot tosin jäivät vähäisiksi sosiaalisessa tilanteessa. Juova, 5.4.2025.

Factory Rivington Farmstead Dreams

Maalaiskylä Rivingtonin panimon kollabointi on vielä vahvempi, 9,5 %, Motueka, Nectaron, Southern Cross ja Galaxy. Ananastuoksua. Pehmeää maku, hieman kuivempi kuin edellinen. Kuohkeutta on, tasapainoa ja puhtautta. Selvästi parempaa jälkeä. Juova, 5.4.2025.

Factory Polly's Spur Of The Moment

Keravan talvifestarit tuottavat runsaasti jälkikaikuja. Kaikkien osapuolten yhteiskeiton lisäksi Factory kai teki jokaisen brittivieraan kanssa erikseen oluen. Tämä on walesilaisen Polly'sin kanssa syntynyt hedelmä. Suhteellisen ennakoitavasti samea vahva IPA. 8,0 %, Citra, Nelson Sauvin, Sabro, Idaho 7. Varsin vaaleaa on. Ananasta ja mangoa tuoksussa. Makeahkoa menoa maussa, täyteläistä ja intensiivistä, puhdastakin. Monet old school -käävät ovat jo vuosia pitäneet sumukaljoja liikaa toistensa kaltaisina. Sinänsä vähän hassu argumentti, koska monet pilsitkin muistuttavat toisiaan. Nyt kieltämättä Factoryn tuotteet tuntuvat liian samanlaisilta. Ehkä olen nyt juonut niitä liikaa. Ainakin tämä on nyt liian makea. Juova, 5.4.2025.

CoolHead Dankiness

Viikistä tupla-IPAa, 8,0 %, Strata ja Idaho 7. Sameaa, dänkkiä tuoksua tosiaan. Maku on jotenkin outo, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä eikä maltaisuutta. Ei tämä huono ole, mutta ei oikein kolahda. Kuulemma uusien ohjeiden pitäisi somessa (jollainen blogikin kai on) aina merkitä ilmaiseksi saaduista tuotteista kirjoitetut jutut mainokseksi. Joten tämä on mainos. Baaripäällikkö tarjosi oluen ns. eläköitymiseni johdosta. Oluthuone Haka, 5.4.2025.

Sofia Electric Clandestin Chomp

Sofiasta sumua, Bukarestista kollaboraattori, 6,5 %. Amarillo, Citra, Vic Secret. Sameaa on, hedelmäistä, mutta ei tuoreemmillaan. Ei katkeruutta. Täyteläisyyttä on kyllä. Voisi olla vähän kuivempikin. Oluthuone Haka, 5.4.2025.

Hops & Barley IPA

Kuparin tai meripihkan väristä IPAa, 6,5 %, 55 BE, kirkasta käytännössä. Maltainen tuoksu. Varsin maltainen on makukin, mutta pientä sitruksisuutta on havaittavissa. Puhdasta kamaa, kuivaa, mutta ei juuri katkeruutta. Täyteläisyyttä löytyy jopa tässä vahvuudessa. Erittäin hyvä tunnelma baarissa. Berliini, Hops & Barley, 4.4.2025.

Hops & Barley New Zealand Pils

Edellisen kerran tässä panimobaarissa 2013, taitaa olla entisellään. Hyvin pieni paikka, jengiä hyvin, kahdeksan hanaa. Kirkasta NZ-kamaa, 5,0 %, 30 BE, trooppista tuoksua. Maku voisi olla voimakkaampi. Mutta puhdasta on, kyllä tässä lageriin sekoittuu trooppisia vivahteita. Jos vertaus sallitaan, niin ei kuitenkaan samalla intensiteetillä kuin viimekesäisessä Hagström Fruity NZ Pilsissä. Berliini, Hops & Barley, 4.4.2025.

Straßenbräu Techno Therapy

Heiziä IPAa, 6,2 %, Citra, Idaho 7, Ekuanot. Ei täysin läpitunkemattoman samea, mutta kyllä riittävästi. Trooppista hedelmää tuoksussa, maussa ehkä hieman liikaa hiilihappoa. Maku ei oikein nouse lentoon, hedelmäisyyttä kyllä on. Katkeruutta ei vähääkään tällä kertaa. Panimoa pidin lupaavana ja se taitaa sille tasolle jäädä näidenkin näyttöjen jälkeen. Ei ongelmia, mutta matkaa on vielä huippujen tasolle. Berliini, Straßenbräu, 4.4.2025.

Straßenbräu Feierabend

Nopea siirtymä S-junalla Ostkreuziin, mutta asemalta oli yllättävän hankala löytää poistumisreitti. Sitten ihan vieressä Straßenbräu, johon siis ehdin sittenkin. Prenzlauer Berg jäi nyt tältä reissulta sivuun, kun Bräugier meni lopputalvesta nurin ja Stonen taproomin paikalle tulleen Manifestin tarjonta vaisua. Birrassa olisi tietysti Lambratea, mutta vähän hassua tulla Berliiniin juomaan italo-oluita. Niinpä reissun  olutosuus päättyy Friedrichshainiin. Weddingin Vagabundissa olisi haluttanut käydä, mutta sekään ei päivällä auki. Strassenissa pöytiintarjoilusysteemi, kankeaa. 14 hanaa, kaikki omia. IPA, 6,2 %, kirkas ja kultainen. Herukkaa tuoksussa. Hedelmäinen maku, karviaismarjaa ja herukkaa, kuivasti. Oikein näppärää, vaikka katkeruus tässäkin liian sordinoitua. Berliini, Straßenbräu, 4.4.2025.

Lemke Spree Coast IPA

Sama kävely takaisin ja S-junalla Mitteen. Lemkessä piti olla schnitzeliä netin mukaan, mutta eipä ollutkaan. Unglaublich. Hätäpäissäni tilasin vasikkapullia Königsbergin tyyliin. Täällä tullut käytyä varmaan kaikilla Berliinin reissuilla. Turismi tainnut pilata paikan, aika tylyä palvelua. Spree-IPA on west coastia, 6,9 %, 75 IBU. Nugget, Cascade, Centennial, Crystal. Crystaliin törmää nykyään harvemmin, vaikka se on alkuperäisiä C-humalia. Meripihkainen kirkas ulkonäkö. Mallasta ja pihkaa, vähemmän hedelmäisyyttä, heikko katkeruus. Melko karkeakin, eipä kummoinen kokonaisuus. Berliini, Brauerei Lemke, 4.4.2025.

BrewDog Deutschland Pilot#46 Wegbier

Vilkaisin ulkotilojakin. Toki Stone suunnitteli tämänkin samanlaiseksi oluthuvipuistoksi kuin Escondidon kotipesä. Kaasukello ja keilaradat löytyvät. Olutvalikoima tosiaan vähän hintelä, mutta päädyin tähän tieolueen. Jonkinlainen vahva lager, 7,0 %. Kirkasta ja kultaista. Neutraali tuoksu, lievää hedelmäisyyttä ja makeutta. Aika mauton on kokonaisuutenakin, ei tästä paljoa irti saa. Ruokaa olisi, mutta ei schnitzeliä, joten päätin palata takaisin Berliinin keskustaan. Berliini, BrewDog Dogtap Berlin, 4.4.2025.