Alan Furst: The Foreign Correspondent

Furst kirjoittaa historiallisia romanttisia vakoiluromaaneja. Kaikki sijoittuvat toisen maailmansodan alkuvaiheisiin tai sitä edeltäviin tapahtumiin. Romaanien tunnelmaa on verrattu Casablanca-elokuvaan ja vertaus on täydellinen. Furst tietysti pyrkii siihen tietoisesti, teokset ovat häpeilemättömän viihteellisiä, mutta älykkäästi kirjoitettuja. Olen lukenut tyypin koko tuotannon, ensimmäinen kohtaaminen The World at Night kolahti nimittäin niin lujaa. Furstin jälki on tasalaatuista, kaikki teokset ovat erinomaisia.

Parhaan draivin Furst on saanut aikaan Pariisin ilmapiiristä, vaikka monissa romaaneissa liikutaankin Itä-Euroopassa. Pariisissa ollaan The Foreign Correspondentissakin, mutta tapahtumat vievät triesteläistä päähenkilöä Barcelonaan, Berliiniin, Prahaan ja Genovaan. Fokuksessa on nyt Italian vastarintaliike, Mussolinin oppositio vastaan fasistien salainen poliisi OVRA, näyttämönä siis lähinnä Pariisi, 1938-39. Henkilöt ehkä voisivat olla moniulotteisempia, mutta ei se minusta nautintoa häiritse. Tulos on hyvin samanlainen kuin aiemmissa kahdeksassa romaanissa, uusiutumista voisi jo toivoa.

Furst on melko tarkka yksityiskohdista, mutta nyt ehdin jo epäillä, että Furstille tuli harvinainen missi. Lontoolainen kirjeenvaihtaja lukee Berliini-Praha-junassa maaliskuussa 1939 Chandlerin Big Sleepiä. Kuulostaa turhan aikaiselta, mutta The Big Sleep julkaistiin jo 6.2.1939 USA:ssa ja "maaliskuussa" Britanniassakin, joten aikataulu voi mätsätä.