Aki Kaurismäki & Mika Kaurismäki: Saimaa-ilmiö

Kaurismäen veljesten ainoa yhteisohjaus tuntui tuoreeltaan löysältä rockelokuvalta. Neljännesvuosisata myöhemmin sen arvo on selvästi noussut ainutlaatuisena ajankuvadokumenttina. Saman sukupolven aikalaisena minulla on vaikea suhtautua aiheeseen viileästi. Hassisen koneen etukenoisen energian veroista ei oltu Suomessa ennen nähty eikä ole nähty sen jälkeen. Ismo Alangon Hassinen-tekstien tuoreutta ja säkenöivää älyä hän ei ole enää myöhemmin saavuttanut.

Muut aktit jäävät tässä selvästi Hassisen koneen varjoon. Eppu Normaali on aina jäänyt minulle vieraaksi, tässä vaiheessa punk- ja AOR-kausien välissä se oli kai lähinnä huumoribändi. Teoreettinen fyysikko Pantse Syrjä on kyllä hieno kitaristi, hän vierailee Koneessakin. Kollektiivisella kokoonpanolla heitetty Ringo ja Aku rullaa komeasti. Aiempaa sukupolvea edustavan Juicen ansiot ovat kiistattomat, mutta aina tulee mieleen, että rock ei ollut hänelle täysin sopiva ilmaisumuoto. Jotenkin se olisi voinut olla parempaa jossain toisessa kontekstissa. En tosin tiedä missä.

Aki Kaurismäen lempiteeman mukaisesti rockristeilyä yritetään liittää Helismaan sukupolven vanhaan iskelmämusiikkiin. Minä en tätä liitosta tunnusta, en kerta kaikkiaan pysty arvostamaan sitä aluetta. Kulttihahmo Asmo ”Appo” Hurulan johtama Oravaryhmä saa tilaa, mauttomat spitaalivitsit kieltämättä toimivat. En tiedä ovatko mukana vilahtavat naiset bändäreitä, mutta he eivät näytä valokuvamalleilta vaan tavallisilta naisilta. Ryyppääminen vaikuttaa kohtuulliselta, mutta ehkä sitä on häveliäästi leikattu pois. Yleisöä olisi ehkä enemmänkin voinut näyttää, nyt silmään pistää univormupukuiset varusmiehet ja lavantautia poteva Juho Juntunen.