Aiempi bluegrass-tuntemukseni rajoittuu suunnilleen Steve Earlen yhteislevyyn Del McCouryn bändin kanssa ja Coen-veljesten leffaan O Brother, Where Art Thou. Odottelin hieman nopeampia ja humoristisempia sovituksia. Nämä ovat aika uskollisia tulkintoja. Taustamusiikkina menettelee, mutta taitaa jäädä lähinnä hyllyyn pölyttymään.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
The Best of Pickin’ on Bruce Springsteen
Työpaikan hiphop-mies innostui äskettäin bluegrassista. Päätin sitten itsekin tsekata hieman tyylisuuntaa, turvallisessa kontekstissa. Tämä on siis brucegrassia, tiivistelmä kahdesta bluegrass-tribuuttilevystä, instrumentaalitulkintoja Springsteenin kappaleista. Banjo, mandoliini, viulu ja dobro pääroolissa.
Aiempi bluegrass-tuntemukseni rajoittuu suunnilleen Steve Earlen yhteislevyyn Del McCouryn bändin kanssa ja Coen-veljesten leffaan O Brother, Where Art Thou. Odottelin hieman nopeampia ja humoristisempia sovituksia. Nämä ovat aika uskollisia tulkintoja. Taustamusiikkina menettelee, mutta taitaa jäädä lähinnä hyllyyn pölyttymään.
Aiempi bluegrass-tuntemukseni rajoittuu suunnilleen Steve Earlen yhteislevyyn Del McCouryn bändin kanssa ja Coen-veljesten leffaan O Brother, Where Art Thou. Odottelin hieman nopeampia ja humoristisempia sovituksia. Nämä ovat aika uskollisia tulkintoja. Taustamusiikkina menettelee, mutta taitaa jäädä lähinnä hyllyyn pölyttymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti