Arcade Fire: Neon Bible

Hankin tämän levyn, kun kuulin että Arcade Fire oli esiintynyt Springsteenin keikalla Ottawassa. Kovasti kehuttu kanadalainen bändi Montrealista, tämä on yhtyeen toinen levy.

Karvas pettymys, ei ollenkaan sellaista musiikkia, jota arvostan. Levystä tulee mieleen lähinnä David Bowie, ja se on minun kirjoissa todella paha juttu. Parhaimmillaan yhtye ehkä muistuttaa 80-luvun skottilaisen Waterboys-bändin lanseeraamaa Big Musicia. Mahtipontisia urkuja, jousia ja lapsikuoroja. Rockissa pitää olla kitaroita, tässä on monta kappaletta, joissa kitarasta ei ole tietoakaan. Rummut kuulostavat epäilyttävästi konevoimilla käyviltä. Sävellykset ovat enimmäkseen väkinäisiä. Tekstit yhdentekeviä, lähinnä kylmäksi jättävää uskonnollista mystiikkaa. Mutta ei kaikki aivan surkeaa ole, levyn keskivaiheilla on kaksi kappaletta, The Well and the Lighthouse ja (Antichrist Television Blues), joissa on jotain. Nopealla jolkottavalla kantrahtavalla rytmillä kulkevia kuuntelua kestäviä lauluja. Mutta liian vähän se on.