Jim Jarmusch: Down by Law

Tässä elokuvassa on yksi kaikkien aikojen hienoimpia avauksia. Tom Waitsin taivaallinen Jockey Full of Bourbon pärähtää soimaan ja kamera ajaa pitkin New Orleansin (ennen vedenpaisumusta) syrjäkulmia hivellen rakennuksien silhuetteja Wim Wendersin hovikuvaaja Robby Müllerin tallentamana. Ikävä kyllä juttu laimenee sitten alkutekstien jälkeen. Kolme epämääräistä tyyppiä joutuu vankilaan, josta he pakenevat. John Lurie toistaa tässä sutenöörinä Stranger Than Paradisen hahmonsa aavistuksen kyynisempänä. Tom Waits itse on ehkä parhaassa roolissaan radio-dj:nä. Roberto Benignin huumori ei minuun iske, rasittavaksi menee tässäkin I scream / ice-cream -sketsi. Ellen Barkin on hehkeimmillään pienessä cameo-roolissa. Loppupuolen rämekuviot Louisianan bayou countryssa ovat jo hieman ryhdikkäämpiä. Lopputeksteissä Waitsin Tango Till They're Sore soi jälleen uljaasti. Ensinäkemältä 1986 tämä tuntui innostavammalta, nyt on aika syönyt tehoja, Jarmusch pystyi (ymmärtääkseni) parempaankin, esim. Mystery Trainissä.