Ei kolahda täysin Hendricks'kään, mutta jotain tässä kyllä on. Cruel Poetryn henkilöhahmot tuntuvat pelkistetyiltä teoreettisilta malleilta ja juoni on kovin töksähtelevä. Toisaalta South Beachin tuntihotellitunnelmaa on viritetty aika mukavasti. Eroottista ainesta on melkoisesti, lähes laskelmoinnin asteelle asti. Miespuoliset henkilöt jäävät niin sanotusti esineellisiksi, pelkiksi sukupuolielinten kannattimiksi. Erityisen kliseinen on keski-ikäinen miamilaisprofessori, jota nuoret naiset pompottelevat laiskasti. Charles Bukowski mainitaan useamman kerran, ehkä Hendricksin tavoitteena on ollut jonkinlainen bukowskilainen feminiinivariaatio. Siinä tapauksessa ainakin dokaamista olisi lisättävä. Juuri kun alkaa kyllästyttää, Hendricks saa yllättäen uuden vaihteen päälle. Kirjan loppu on suhteellisen vaikuttava. Unenomainen väkivalta ja hurrikaanin aiheuttama kaaos luovat mielenkiintoisen runollisen ilmapiirin, tulee jostain syystä mieleen Faulknerin The Wild Palms ja sen tulvajaksot. Luultavasti Hendricksiä on hankittava lisää.
Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 9. joulukuuta 2007
Vicki Hendricks: Cruel Poetry
Hendricks on ns. tart noirin ehkäpä maineikkain edustaja. Tyylisuunnalla ymmärtääkseni tarkoitetaan naisten kirjoittamia kovaksikeitettyjä rikosromaaneja. Olen jonkin verran yrittänyt perehtyä aiheeseen lukemalla esim. Sparkle Hayterin ja Linda Barnesin kirjoja. Ei ole kunnolla kolahtanut, ehkä naisten kirjoittamiin romaaneihin on kerta kaikkiaan vaikea päästä sisälle. Mahdotonta se ei tietenkään ole, parhaiten se on minulta onnistunut Flannery O'Connorin kohdalla. Hendricks on yliopistonainen Floridan Hollywoodista, joka harrastaa mm. koiravaljakkosafareita Suomessa.
Ei kolahda täysin Hendricks'kään, mutta jotain tässä kyllä on. Cruel Poetryn henkilöhahmot tuntuvat pelkistetyiltä teoreettisilta malleilta ja juoni on kovin töksähtelevä. Toisaalta South Beachin tuntihotellitunnelmaa on viritetty aika mukavasti. Eroottista ainesta on melkoisesti, lähes laskelmoinnin asteelle asti. Miespuoliset henkilöt jäävät niin sanotusti esineellisiksi, pelkiksi sukupuolielinten kannattimiksi. Erityisen kliseinen on keski-ikäinen miamilaisprofessori, jota nuoret naiset pompottelevat laiskasti. Charles Bukowski mainitaan useamman kerran, ehkä Hendricksin tavoitteena on ollut jonkinlainen bukowskilainen feminiinivariaatio. Siinä tapauksessa ainakin dokaamista olisi lisättävä. Juuri kun alkaa kyllästyttää, Hendricks saa yllättäen uuden vaihteen päälle. Kirjan loppu on suhteellisen vaikuttava. Unenomainen väkivalta ja hurrikaanin aiheuttama kaaos luovat mielenkiintoisen runollisen ilmapiirin, tulee jostain syystä mieleen Faulknerin The Wild Palms ja sen tulvajaksot. Luultavasti Hendricksiä on hankittava lisää.
Ei kolahda täysin Hendricks'kään, mutta jotain tässä kyllä on. Cruel Poetryn henkilöhahmot tuntuvat pelkistetyiltä teoreettisilta malleilta ja juoni on kovin töksähtelevä. Toisaalta South Beachin tuntihotellitunnelmaa on viritetty aika mukavasti. Eroottista ainesta on melkoisesti, lähes laskelmoinnin asteelle asti. Miespuoliset henkilöt jäävät niin sanotusti esineellisiksi, pelkiksi sukupuolielinten kannattimiksi. Erityisen kliseinen on keski-ikäinen miamilaisprofessori, jota nuoret naiset pompottelevat laiskasti. Charles Bukowski mainitaan useamman kerran, ehkä Hendricksin tavoitteena on ollut jonkinlainen bukowskilainen feminiinivariaatio. Siinä tapauksessa ainakin dokaamista olisi lisättävä. Juuri kun alkaa kyllästyttää, Hendricks saa yllättäen uuden vaihteen päälle. Kirjan loppu on suhteellisen vaikuttava. Unenomainen väkivalta ja hurrikaanin aiheuttama kaaos luovat mielenkiintoisen runollisen ilmapiirin, tulee jostain syystä mieleen Faulknerin The Wild Palms ja sen tulvajaksot. Luultavasti Hendricksiä on hankittava lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti