Youssef Chahine: Bab el hadid

Egyptiläinen nopeatempoinen intohimodraama vuodelta 1958. Melkoisen uskallettua aineistoa arabifilmiltä, saman ajan Hollywoodissa ei vastaavaa suvaittu. Vaikeuksissa tämäkin filmi oli toistakymmentä vuotta. Neorealismista vaikutteita saanut, voimakkaita lähikuvia, muutenkin visuaalinen puoli vahvinta. Tapahtuu Kairon asemalla, ammattiyhdistysjärjestäytymistä tarinassa mukana. On puhuttu noiristakin tämän yhteydessä, mutta ei tämä minusta sentyylinen ole. Erikoisimmassa kohtauksessa junavaunussa jonkinlaista haitarirokkia, joka villitsee paikallisia orgastiseen menoon. Tarina ja näyttelijätyö eivät ole oikein kohdallaan, leffa on minusta yliarvostettu. Tietysti egyptiläisessä kontekstissa aivan ainutlaatuinen. Yleisradion puuttuva tekstitys alun pitkässä monologissa ei auttanut asiaa.