Romanttinen avioerolakimieskomedia, joka välillä käy absurdin farssin puolella. Coen-veljesten huumorintaju on tunnetusti kyyninen ja vinoutunut, mutta se ei ole tässä ongelma. Elokuva ei ole tarpeeksi näppärä, se on kohtuullisen hauska ja viihdyttävä, mutta jää löysäksi. On tämä kuitenkin selvästi parempi kuin seuraava yritys, paha pohjanoteeraus Ladykillers. Tämä saattaa olla myös parempi kuin Hudsucker Proxy, en tykännyt siitä juuri yhtään. Mutta paljon on huonoa, introjakso ei toimi, samoin Las Vegasin kongressipuhe on naurettava. Ja eikö vielä kuluneempaa musiikkia löytynyt kuin Elviksen Suspicious Minds ja huoltoasemakasettimaiset Simon & Garfunkel -kelailut? Catherine Zeta-Jones on hyvin viehättävä, mutta eihän se mikään yllätys ollut.
maanantai 25. helmikuuta 2008
Joel Coen: Intolerable Cruelty
Romanttinen avioerolakimieskomedia, joka välillä käy absurdin farssin puolella. Coen-veljesten huumorintaju on tunnetusti kyyninen ja vinoutunut, mutta se ei ole tässä ongelma. Elokuva ei ole tarpeeksi näppärä, se on kohtuullisen hauska ja viihdyttävä, mutta jää löysäksi. On tämä kuitenkin selvästi parempi kuin seuraava yritys, paha pohjanoteeraus Ladykillers. Tämä saattaa olla myös parempi kuin Hudsucker Proxy, en tykännyt siitä juuri yhtään. Mutta paljon on huonoa, introjakso ei toimi, samoin Las Vegasin kongressipuhe on naurettava. Ja eikö vielä kuluneempaa musiikkia löytynyt kuin Elviksen Suspicious Minds ja huoltoasemakasettimaiset Simon & Garfunkel -kelailut? Catherine Zeta-Jones on hyvin viehättävä, mutta eihän se mikään yllätys ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti