Hieman hämmästyttävältä tuntuu, mutta arkistojeni mukaan sain nyt ensi kerran Münchenin eteläpuolen kyläpanimon doppelbockia hanaversiona. Olutta ei edes mainostettu mitenkään, huomasin Ayingin logon hanassa ja satuin kysymään mitä olutta siinä on. Pehmeä, makea, maltainen. Tasapainoinen ja täyteläinen, jälkimaussa viipyilevää humalaa. Liian makea minun makumieltymysten kannalta, mutta tyylilajissaan ihailtava. Tarjoilulämpötilakin hieman normaalia lämpimämpi. Pulloversiossa joskus aistittava hieman metallinen kovuus puuttuu. St. Michael, 29.2.2008.
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Ayinger Celebrator
Hieman hämmästyttävältä tuntuu, mutta arkistojeni mukaan sain nyt ensi kerran Münchenin eteläpuolen kyläpanimon doppelbockia hanaversiona. Olutta ei edes mainostettu mitenkään, huomasin Ayingin logon hanassa ja satuin kysymään mitä olutta siinä on. Pehmeä, makea, maltainen. Tasapainoinen ja täyteläinen, jälkimaussa viipyilevää humalaa. Liian makea minun makumieltymysten kannalta, mutta tyylilajissaan ihailtava. Tarjoilulämpötilakin hieman normaalia lämpimämpi. Pulloversiossa joskus aistittava hieman metallinen kovuus puuttuu. St. Michael, 29.2.2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti