maanantai 21. huhtikuuta 2008

Andrzej Wajda: Kanał

Varsova, syyskuu 1944, Puolan vastarintaliikkeen käynnistämä kansannousu on kukistumassa. Tämä tapahtuma sotketaan usein Varsovan gheton kapinaan 1943, jolloin asialla olivat juutalaiset. 1944 tapahtumat käynnisti Lontoosta johdettu Puolan pakolaishallitus. Suomen rintamalta lopullisesti vapautunut puna-armeija seurasi kylmän viileästi Veikselin takana, kun saksalaiset teurastivat puolalaiset. Stalinin suunnitelmiin sopi paremmin mahdollisimman musertunut Puola.

En muista ennen nähneeni tätä Wajdan maineikasta leffaa vuodelta 1957. Laajempaan kuvioon ei viitata, saksalaisten kuvaus on yllättävän neutraalia ja venäläisiä ei edes mainita. Saarrostettu heikentynyt puolalaiskomppania yrittää siirtyä Varsovan keskustaan viemäreitä pitkin viimeistä epätoivoista puolustustaistelua varten. Siirtymän pitäisi olla helppo, mutta kaikki menee pieleen. Kuvaus on lähes naturalistista, viemäreissä päälle kääriytyvä paska suorastaan haisee kankaalta. Teresa Izewskan esittämä naissoturi näyttää aivan liian hyvältä olosuhteisiin nähden, mutta ehkä Puolan vastarintaliikkeestä löytyi tuollaisiakin. Wajdan perussynti, liian rasittava symboliikka nostaa päätään venytetyssä lopussa ja kokonaisuus ei nouse Wajdan seuraavan mestariteoksen Popiól i diament tasolle. Raunioitunut Varsova vakuuttava ja kuvauspuoli muutenkin onnistunut, erityisesti alkupuolen kaupunkisotakohtauksissa. Päällimmäisin yleistunnelma on kuitenkin hieman vaivaannuttava, varsin illuusiottomasta asenteesta huolimatta. Tiivistetympi käsikirjoitus olisi auttanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti