Otto Preminger: Fallen Angel

Onnistuin nyt vasta näkemään Premingerin legendaarista Lauraa seuranneen Fallen Angelin. Samoja avaintekijöitä kuin Laurassa, kuvaaja LaShelle, säveltäjä Raksin ja pääosassa Dana Andrews, nyt ehkä kaikkein kyynisimmässä roolissaan. Käynnistyy upean noiristi, pimeä maantie, alkutekstit näkyvät liikennemerkeistä, Greyhound-bussi seisahtuu pienessä (kuvitteellisessa) merenrantakaupungissa Waltonissa (150 mailia San Franciscoon, 280 mailia Los Angelesiin; kuvattu Pismo Beachissä San Luis Obispon kupeessa). Bussista astuu ulos rahaton kulkumies, ollaan lähes James M. Cainin tunnelmissa. Suurin osa elokuvasta on kuitenkin ehkä enemmän melodraamaa kuin aitoa noiria. Tarinassa on vanhentunutta materiaalia spiritismihuijareineen ja estyneine naishahmoineen. Silti tunnelma on poikkeuksellisen vakuuttava illuusiottomuudessaan, pessimismissään, jopa kylmyydessään. Harvoin olen viime aikoina nähnyt näin epäromanttista elokuvaa. Linda Darnell on kuitenkin liian nukkemainen fatale-roolissa, Ava Gardner olisi ollut täydellinen. Tarinan kirjoittaja on arvoituksellinen Marty Holland, oikealta nimeltään Mary Holland, jonka tekstiin perustuu myös toinen voimakas noir, Robert Siodmakin The File on Thelma Jordon. Selvästi parempi kuin odotin.