Autorisoimaton elämäkerta Bobby Orrista. Monet pitivät Orria historian parhaana jääkiekkoilijana ennen kuin Gretzky luisteli kaukaloihin. Tämä kirja jää harmittavan ohueksi, kun mukana ei ole tuoreita Orrin omia näkemyksiä eikä esim. aikalaispelaajien Orr-kannanottoja. Erityisesti kiinnostaisi Orrin ja toisen Boston-tähden Phil Espositon ristiriitainen suhde, joka jää tässä muutaman lauseen varaan. Kirjan tunnelma on varsin alakuloinen ja katkerakin. Orrin vasen polvi haittasi koko ammattilaisuran ajan. Taustan ja nuoruusvuodet Brunt saa kerittyä kasaan aika mukavasti. Orrin isoisä oli syntynyt Pohjois-Irlannin Ballymenassa. Vakuuttavaa kuvausta Orrin kotikaupunki Parry Soundista, Ontariossa Lake Huronin Georgian Bayn rannalla, Seguin Riverin suulla. Orr luisteli joen jäällä alkuvuodet, monen muun senaikaisen lätkätähden tavoin. Brunt vertaa Orrin improvisoivaa pelitapaa Charlie Parkerin ja Jimi Hendrixin soittotyyleihin. Orr (s. 1948) pelasi jo 1965 Neuvostoliiton ykkösjoukkuetta vastaan junioriyhdistelmässä, Neuvostoliiton ryhmässä mukana ainakin Loktev ja nuori Jakušev. 1972 Orr oli mukana huippusarjassa Neuvostoliittoa vastaan, myös Moskovassa, mutta ei pelannut sekuntiakaan polven takia. Ei myöskään Bostonin pelissä ZSKA:ta vastaan 1975. Canada Cupissa 1976 Orr pääsi hieman yllättäen mukaan suhteellisen täysipainoisesti, mutta Neuvostoliitolla oli silloin heikko joukkue. Itse näin ainoat Orrin pelini tässä turnauksessa. Orr valittiin kisojen parhaaksi, ehkä osin sympatiasyistä. Bruntin mielestä Denis Potvin tai Börje Salming olisivat ansainneet tittelin paremmin. Orrin ura katkesi käytännössä tähän, 28-vuotiaana. Nykytekniikalla polvi olisi luultavasti saatu kuntoon. Kirjassa korostuu lätkäbisnes, erityisesti Orrin ja agentti Eaglesonin suhteen kautta, Brunt harrastaa tässä yhteydessä monenlaista vihjailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti