The War, A World Without War

Viimeinen episodi, maaliskuusta elokuuhun 1945. Okinawan taistelu, kamikaze-lentäjiä valtavissa muodostelmissa, luoliin kaivautuneita sotilaita, värifilmiä taisteluista. Okinawan japanilaiset sinnittelevät kesäkuun lopulle. Tyynenmeren sodan verisin taistelu, japanilaisia sotilaita kuoli 92 000, siviilejä 100 000, paljon itsemurhia. Amerikkalaisten tappiot 12 000 kuollutta, 60 000 haavoittunutta. Sodan loppuminen Euroopassa toukokuun alussa ei paljoa huomiota Okinawalla herättänyt. Väliin Burns heittää keskitysleiriaineistoa, juuri muuta ei enää Euroopasta ole jenkkinäkökulmasta kerrottavana, kun puna-armeija jyrää Berliiniin ja Stalin pompottaa Trumania Potsdamissa. Atomipommin käytön perustelut tulevat vahvasti esiin, Okinawan kokemusten kautta. Kyushulle maihinnousua suunnitellaan marraskuulle 1945, pääsaari Honshulle toukokuussa 1946, oletettavasti tulossa miljoonia kuolleita. Japanilaisten itsepäisyys tulee ratkaisevaksi tekijäksi pommin käytölle, niin kuin se ehkä olikin. Pommin valmistelusta ei mitään tarinaa, elokuun alussa se Enola Gaysta vain pudotetaan Hiroshimaan. Japani ei antaudu. Neuvostoliitto liittyy sotaan Japania vastaan ja toinen pommi Nagasakiin. Vasta sitten Japani antaa periksi ja kaikki loppuu kuin seinään. Nagasakin pommi oli amerikkalaisten ainoa jäljellä ollut, seuraavan valmistamiseen olisi kulunut kuukausia, mutta Japani ei sitä tiennyt. Lopussa hieman turhalta kelailulta tuntuvaa aineistoa, kuinka elämä jatkui Sacramentossa, Luvernessa, Waterburyssä ja Mobilessa. Tämä kotirintaman kuvaus ehkä kuitenkin sitten koko sarjan parasta antia, itse taistelujen kuvaus on varsin tuttua monista muista yhteyksistä. Kokonaisuutena tämä sarja ei kuitenkaan kohoa lähellekään Ken Burnsin The Civil War -teosta. Kovan kritiikin jälkeen Burns on joutunut lisäämään jakson latinosotilaista, sitä ei kuitenkaan tässä nyt esitetty.