John Dahl: The Last Seduction

Tämä neonoiriin erikoistuneen John Dahlin kolmas elokuva vuodelta 1994 näyttää jäävän hänen parhaakseen. Kill Me Againissa ja Red Rock Westissä hiotut teemat tihentyvät nyt tässä femme fatale -alalajin merkkiteoksessa. Yhtä kovilla kierroksilla rullaavan väännön neonoirin puolella paholaisnartun aiheeseen on saanut vain Lawrence Kasdan Body Heatissa. Linda Fiorentino ei aluksi tunnu oikealta valinnalta manipuloijavampin rooliin, mutta elokuvan loputtua on vaikea kuvitella osaan ketään muuta. Miesnäyttelijävalinnatkin poikkeuksellisen onnistuneita, uunotettavat nössöt ovat toinen toistaan harmaampia tapettiinsulautujia. New Yorkin ja kuvitteellisen Bestonin (kuvattu aivan New Yorkin läheisyydessä Irvingtonissa) pikkukaupunkimeiningin vastakkainasettelusta on saatu mukavasti irti hupipongoja. Elokuva tasapainoilee välillä koomisuuden rajoilla, ehkä tämän takia sen tehot hieman heikkenevät loppua kohti. Ei siis olla Double Indemnityn traagisuuden tasolla, silti äärimmäisen nautinnollinen elokuva.