Michelangelo Antonioni: La Notte

1980-luvulla Antonionin elokuvat kolahtivat aika lailla. 1960-luvun alun "vieraantumistrilogiassa" Antonioni tuntui nostavan rimaa koko ajan. Tämä keskimmäinen La Notte on minusta parempi kuin L'Avventura, mutta ei nouse yhtä korkealle kuin päätösosa L'Eclisse. Sen jälkeen Antonionin ote tuntui löystyvän, vaikka myöhemmissäkin teoksissa on hyviä aineksia. La Nottessa on loistavia Milano-kuvia, vaikka kamera tuntuukin liikkuvan enemmän mielen maisemassa kuin reaalimaailmassa. Mitään ei näytä tapahtuvan, mutta kuvien välillä ja takana saattaa olla vaikka mitä. La Nottessakin ihmiset tuntuvat harhailevan päämäärättömästi, ja välillä tulee yllättäviä lähes fellinimäisiä välikohtauksia, kuten nyrkkitappelu tässä elokuvassa. Yökerhokohtauksessa on vähän samaa tunnelmaa kuin Melvillen elokuvissa. Olennaista näissä elokuvissa on mustavalkoisuus ja viileän viekoitteleva Monica Vitti, jota La Nottessa näkyy aivan liian vähän.