Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Norman Foster: Journey Into Fear
Fosterin signeeraamaa RKO:n Eric Ambler -filmatisointia on totuttu pitämään Orson Wellesin elokuvana. Tämä iski nyt paljon paremmin kuin aiemmilla katselukerroilla, en tiedä oliko kopio aiempia parempi vai auttoiko Aventinus Eisbock tunnelmaan pääsyä. Muistelin että elokuva on liian himmeästi kuvattu, ei tarpeeksi selviä kontrasteja, mutta ei se nyt haitannut millään tavalla. Tietysti elokuva on studiotuote, miten paljon parempaa jälkeä tulisikaan aidoilla Istanbulin, Trabzonin ja Batumin näkymillä. Silti toisen maailmansodan aikaisen Neuvosto-Gruusian Batumin miljöö on hahmotettu upeasti Stalin-kuvineen. Wellesin näyttelijäensemble toimii kohtuullisesti, vaikka Joseph Cotten on liiankin unissakävelijä ja Everett Sloane ampuu yli venäläisenä helppoheikkinä. Teräviä leikkauksia ja yllättäviä kamerakulmia alhaalta tai ylhäältä on mukana hämmästyttävän paljon. Alun yökerhokohtaus on erinomainen, jopa realistinen, Cotten onnistuu mainiosti höynäytettävänä jenkkinä. Juoni on kovin ennalta-arvattava, mutta tunnelma on tärkeintä ja se toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti