Robert Hamer: Kind Hearts and Coronets

Tämä on englantilaisen Ealing-studion tuotannon huipentumia, joka vain kirkastuu toistuvilla katsomiskerroilla. Murha ei ehkä koskaan ennen eikä jälkeen ole ollut yhtä hilpeää. Tarina on hämmentävä nykyelokuvan kompromisseihin tottuneelle, viiltävää ironiaa, kyynistä älykkyyttä ja nopeaa sivaltavaa tilannekomiikkaa lähes veltosti, jopa välinpitämättömän huolettomasti katsojalle heitettynä. Väkivalta on siis koomistettu, mutta elokuvassa on poikkeuksellisen julma synkkä pohjavire, joka perustuu tarinan romanttisiin ihmissuhdekuvioihin. Siitä huolimatta tämä on äärimmäisen viihdyttävä elokuva, Alec Guinness esittää suvereenisti kaikkia noin kahdeksaa uhria, ehkä absurdeimmassa kohtauksessa yhdistyvät sellaiset elementit kuin suffragetti, ilmapallo ja jousipyssy. Salametsästyskohtaus ihmisloukkuineen on mahdollisesti vielä surrealistisempi, se on Buñuelin tasoa. Joan Greenwoodia ja Valerie Hobsonia ihanampia naisia on vaikea kuvitella. Jopa Douglas Slocomben kuvaus on hillityn tyylikkään henkevää. Viimeinen kohtaus on niin henkeäsalpaavan nerokas, että lopputekstien aikana on pakko tuulettaa.