Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Teuvo Tulio: Olet mennyt minun vereeni
Otsikossa puhuteltu entiteetti tarkoittaa alkoholia. Kun Teuvo Tulio tarttuu alkoholismiin, voisi kuvitella syntyvän jälkeä, joka raitistaa paatuneimmankin dokaajan. Ikävä kyllä tämä 1956 valmistunut draama oli jo ylikypsä, Tulion ote oli irronnut ja tulos on väkinäistä. Avaus on tyylikäs, pöytäasetelmassa kynttilä, ruusu, savuava tupakka ja drinkkilasi, johon humalahoureinen Regina Linnanheimo tarrautuu. Takautumassa käydään läpi tämänkertaisen tarinan alkuvaiheet, joissa on tuttuja aineksia. Abortti, lapsen heitteillejättö, rattijuoppous, kuolemantuottamus, vankilareissu ja kaiken takana periytyvä alkoholismi. Alkupuolella mielenkiintoisia tunnelmakuvia vaatetusteollisuudesta, mm. alastomia naisia suihkussa. Tarinan yllä leijuu todella vaivaannuttava Reginan sisäinen monologi, joka ei toimi millään tavalla. Lopun lopullinen vajoaminen katuojaan on aivan liian hidasta, katsoja pitkästyy pahan kerran. Elokuva on muutenkin luvattoman löysä Tulion parhaisiin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti