Kuopiolaisen poliisin esikoisteos, palkittukin. Päähenkilönä mainosmiehen rahakkaan uran poliisin työhön vaihtanut moniongelmainen tapaus. Aivan liikaa muisteluja ja takaumia menneisyyden traumoihin, teksti rönsyilee muodottomana. Sijoittuu nimeämättömään kaupunkiin, tästä ratkaisusta en ole koskaan rikoskirjoissa pitänyt, paikallisväri ja jonkinasteinen realistisuus ovat valtteja, joista ei kannattaisi luopua. Realismiakin kyllä on, mutta se jää silti ohueksi. Romaanin teemaksi muotoutuu pikkuhiljaa törkeiden rikollisten saamat liian lievät tuomiot. Kovin omaperäistä kuviota tästä ei kuitenkaan saada kehitettyä. Juoni ei ole uskottava ja erityisen päälleliimatulta vaikuttaa loppupuolen hitchcockmainen takaa-ajokohtaus.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
Kuopiolaisen poliisin esikoisteos, palkittukin. Päähenkilönä mainosmiehen rahakkaan uran poliisin työhön vaihtanut moniongelmainen tapaus. Aivan liikaa muisteluja ja takaumia menneisyyden traumoihin, teksti rönsyilee muodottomana. Sijoittuu nimeämättömään kaupunkiin, tästä ratkaisusta en ole koskaan rikoskirjoissa pitänyt, paikallisväri ja jonkinasteinen realistisuus ovat valtteja, joista ei kannattaisi luopua. Realismiakin kyllä on, mutta se jää silti ohueksi. Romaanin teemaksi muotoutuu pikkuhiljaa törkeiden rikollisten saamat liian lievät tuomiot. Kovin omaperäistä kuviota tästä ei kuitenkaan saada kehitettyä. Juoni ei ole uskottava ja erityisen päälleliimatulta vaikuttaa loppupuolen hitchcockmainen takaa-ajokohtaus.
Aika osuva arvio, tuli itsellekin väkisinlukemisen moodi kun tuon kävi läpi. Ilmeisesti vuonna 2008 oli huono taso kun pääsi voittamaan tai sitten Baggea ei haluttu uudellen kruunata ;)
VastaaPoista