Olli Saarela: Suden vuosi

Siekailua Senaatintorilla. Monin tavoin sellainen elokuva, jota en voi sietää. Itsetarkoituksellinen visuaalinen tyylittely liudentaa elokuvan niin ohueksi, että se melkein häviää tyhjyyteen. Todella vähäverinen ja löysä tarina, johon epilepsian kautta haetaan halpoja efektejä. Rahaa ja katsojia on yritetty ker(j)ätä keski-ikäisen yliopisto-opettajan ja opiskelijan suhteen löyhällä skandalisoinnilla. Musiikkikin on aivan sietämätöntä. Kari Heiskasen hahmo on poikkeuksellisen toispuoleinen ja epäuskottava. Pientä ideaa on suorapuheisen jouluaterian groteskissa koomisuudessa, mutta sitäkään ei hyödynnetä tarpeeksi. Ainoastaan Krista Kososen takia tämän katsoin, hänessä on jotain vaikeasti sanoin kuvattavaa kiehtovuutta.