Unenomainen ja hieman neuroottinen elokuva ihmissuhdekiemuroista, romanttinen tummahko komediatrilleri. Hitchcock-maista tunnelmaa vahvistaa Bernard Herrmann -tyylinen musiikki, mukana myös jotain buñuelilaista absurdismia. Tarina on kuitenkin melko ohut ja perustuu yhteensattumiin, jotka eivät millään tavalla uskottavia. Käänteet pohjautuvat lankapuhelimien tavoittamattomuuksiin, kuten niin monissa vanhemmissa elokuvissa, ei enää onnistuisi kännykkäaikana. Tämä on tehty lankapuhelimien viime hetkillä, 1996. Pariisin katuja, autoja ja kahviloita hyödynnetty mukavasti. Aikatasoilla liikutaan sutjakkaasti, siirtymät tehty poikkeuksellisen tyylikkäästi. Monica Bellucci on niin hyvännäköinen, että häiritsee varsinaiseen elokuvaan keskittymistä. Vincent Cassel näyttää Alessandro del Pierolta. Jostain syystä tämä on jäänyt Mimounin ainoaksi elokuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti