Angel Facea ei yleensä lasketa Premingerin noir-kvartetin Laura, Fallen Angel, Whirlpool ja Where the Sidewalk Ends jatkoksi. Enemmän se onkin melodraamaa, mutta hyvin noir-vaikutteinen ja muutenkin hyvää tasoa. Leffa käynnistyy kuin Sunset Boulevard, jatkuu hieman The Big Sleepin malliin muuttuen arkirealistiseksi draamaksi jotenkin The Killersia muistuttaen. Los Angelesin kukkuloiden fiilis saavutettu tiheästi, japanilaista palveluhenkilöstöä mukana ja sodan varjo leijuu tapahtumien yllä. Jean Simmons ei ehkä ole uskottavin femme fatalena ja Robert Mitchum tavallistakin uneliaampi. Oikeudenkäyntikohtauksessa on kaikuja James M. Cainin tarinoista. Pari dramaattisinta kohtausta on toteutettu kylmän tehokkaasti. Loppu on harvinaisen hätkähdyttävä Hollywoodin mainstream-elokuvaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti