Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 23. heinäkuuta 2009
Volker Schlöndorff: Die Stille nach dem Schuß
Veteraaniohjaajan ossi-leffa vuodelta 2000, melkoisen erilainen verrattuna ohjaajan edelliseen hikiseen Florida-neonoiriin Palmetto. Alkaa hilpeänä tapakomediana, kun itäsaksalaiset kommunistit hämmentyvät joutuessaan tekemisiin länsisaksalaisten vasemmistoradikaaliterroristien kanssa. Partisaanilauluihin jämähtäneet kommunistit eivät pysty ymmärtämään rock 'n' roll -terroristeja. Radeberger-olut kuitenkin maistuu molemmille. Aika tuntuu kulkevan liian nopeasti, aluksi ollaan Libanonin sisällissodan syttymisvaiheissa 1970-luvun puolivälissä, mutta muuri on sitten samantien murtumassa 80-luvun naurettavien diskohittien (Live is Life) tahtiin. Elokuvakin liudentuu arkirealistiseksi Itä-Saksan loppuvaiheiden kuvaukseksi, lupaavaa lesboasetelmaa ei kehitetä eteenpäin. Kunnon jännitettä ei synny alun dramatiikan jälkeen, löysien väsyneiden kohtausten jälkeen traaginen loppu tulee töksähtäen. Elokuva perustuu löyhästi Inge Viettin kohtaloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti