lauantai 8. elokuuta 2009

Aarne Tarkas: Hän varasti elämän

Tarkaksen musta komedia on alkanut kerätä kulttimainetta ja kyllä teoksessa onkin ainesta. Noirahtava tarina, yllättävän makaabereja kohtauksia, varmaan aikalaisilla oli jonkinverran nieleskelemistä roiseimmissa vaiheissa. Koko elokuva on Risto Mäkelän sooloa ja hyvin hän onnistuukin. Kokonaisuus ei tietenkään eheä ole, juonenkäänteet voisivat olla uskottavampia ja varsinkin arvokuljetuksen turvallisuustoimissa on toivomisen varaa 1960-luvun alkuunkin suhteutettuna. Erittäin viihdyttävä kuitenkin ja varsinkin loppukohtaus omaperäinen. Tuoreelle Psycholle näyttävä kunnianosoitus ja nuori Rose-Marie Precht on myös nähtävyys.

5 kommenttia:

  1. Leffa oli hyvä, mutta sitä vaivasi turha karikayyrisyys, joka taisi olla valitettavan yleistä tuon ajan kotimaiselle elokuvalle. Tämä tuli eritysesti esiin kirkkoherran roolisuorituksessa. Jos roolihahmot olisivat olleet vakavampia, oltaisiin oltu askel tai pari Psykoa lähempänä.

    Loppukohtaus oli hykerryttävän hillitön, siinä oli kunnolla otetta ja se pysyi yllättävän hyvin kasassa.

    VastaaPoista
  2. Kotiviinille person kirkkoherran roolinhan heitti Toivo Mäkelä, joka on aina jossain arvioinnin ulottumattomissa. Kaveri oli täysin ainutlaatuinen kansainvälisestikin ajatellen. En ymmärrä miten noin hillitön tyyppi sai vuodesta toiseen suuria rooleja.

    VastaaPoista
  3. Toivo Mäkelä...hänen rooleissaan on aina alkoholi läsnä. Eikä ihme, kun katsoo miehen olemusta, ja äänen painotukset ovat ihan oma lukunsa. Loistava näyttelijä.Risto Mäkelä ei jää hänkään sen huonommaksi karhumaisella olemuksellaan.

    VastaaPoista
  4. Prokuristi Leino oli tämän kirjoittajan radioamatööriveli. Heti leffan alussa loistava yhteenveto radioamatöörihengen, ham spiritin jaloimmista arvoista. 73 de oh7ti.

    VastaaPoista
  5. Budjetin halpuus näkyy mutta muilta osin näppärä elokuva. Tämän tyylin leffoja tehtiin Jenkeissä pilvin pimein - muttei Suomessa. "Kopio" mutta tarpeellinen! Ja Risto on vakuuttava. Ristossa on sama karaktääri kuten Uljas Kandoninissa eli vakuuttava presenssi! Hienointa näyttelijöissä on iän ja ammattitaidon tuoma vakuuttavuus: Kullakin näyttelijällä on oma vahvuutensa mikä korostuu, tietoisesti tai tietämättä vuosien varrella, kunnes näemme heidät parhaimmillaan huippurooleissa uriensa loppuvaiheessa mm: Aku Korhonen, Hannes Häyrinen, Siiri Angerkoski (Aliisa), Pentti Siimes (Johnny Johnsson), Tarmo Manni (Oblomov), ja kaikki ne muut elämäämme virkistäneet näyttelijät...
    Niin nuorille kuin vanhoillekin näyttelijöille: Teitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa!

    VastaaPoista