Massiivinen historiallinen eeppinen romaani, yli 700 sivua. Sijoittuu ensimmäisen maailmansodan viimeisiin hetkiin ja sodanjälkeiseen aikaan, pääasiassa Lehanen kotikulmille Bostoniin, mutta myös Oklahoman öljykaupunkiin Tulsaan. Ajat ovat levottomat. Espanjantauti-influenssa riehuu tuhoa kylväen, joka toinen sairastuneista kuolee. Roturistiriidat kiehuvat, Tulsassa tapahtui 1921 yksi USA:n historian verisimmistä rotumellakoista, mutta sitä Lehane ei käsittele. Päähenkilö on irlantilainen poliisi Bostonissa, poliisien palkat ovat alle nälkärajan ja he menevät lakkoon 1919. Kaikesta huolimatta baseballia pelataan, Babe Ruth esiintyy romaanissa useampaan kertaan.
Realistisen modernin rikosromaanin terävöittäjänä tunnetuksi tullut Lehane tuntuu ajautuneen nyt kovin kauaksi. Genrellä ei kuitenkaan näytä olevan väliä, Lehanen nautittava kirjoitustyyli on entisensä. Teksti soljuu raikkaasti kuin vuoristopuro. Bostonin irlantilaiset saavat nyt raadollisemman kuvauksen kuin nykyaikaan sijoittuvissa romaaneissa. Lehane keskittyy yllättävänkin paljon poliittiseen kuohuntaan. Italialaiset anarkistit räjäyttelevät pommeja tiheään tahtiin USA:n itärannikolla. Lehanen tarinan keskiössä on mielenkiintoisesti Bostonin latvialainen sosialistijärjestö, Roxbury Lettish Workingmen's Society. USA:n ensimmäinen Red Scare huipentui näinä aikoina 1918-20, paniikki hiipui vasta 1920 vapunpäivän jälkeen, kun odotettua vasemmistoradikaalien vallankumousyritystä ei tullutkaan. Tilanne heijasteli mielenkiintoisesti Euroopan tapahtumia Venäjän bolševikkikaappauksen jälkeen, Saksassa ja Unkarissa, miksei Suomessakin. Karismaattisin kumousmies John Reed pyörähtää Bostonissa ja jututtaa Babe Ruthia baaritiskillä, kertoo käyneensä Suomessa matkoillaan. Lehanen vahvinta antia on taas Bostonin paikallisväri, tällä kertaa irlantilaisten South Boston jää hieman North Endin italialaiskorttelien varjoon. Erityisesti Lehane korostaa 1960-luvulla betonilaatikoiden alta jyrätyn keskeisen Scollay Squaren tunnelmaa.
Kirja rakentuu taitavasti, kerronta painottuu pariin päähenkilöön, mutta kuohkeutta saadaan siirtämällä näkökulma Ruthiin ja muihin sivuhenkilöihin, kaiken nivoutuessa silti tiiviiksi kokonaisuudeksi. Jännite säilyy koko ajan ja huipentuu näyttävästi Bostonin poliisilakon kaoottisiin päiviin. Jonkinlaisena epilogina vielä Lehanen ensimmäiset romaanit mieleentuova verinen kreikkalaistyyppinen yhteenotto ja erittäin tyydyttävä loppuratkaisu. Draamallisesta paisuttelusta huolimatta kokonaisvaikutelma on lähes dokumentaarinen ja kaikin tavoin uskottava. Yhtymäkohdat nykypäivään, ensimmäisen maailmansodan ja Irakin samankaltaisuudet, ahneus ja taloustaantuma nousevat vaivattomasti rivien välistä, silti hienovaraisesti. Lehane kirjoittaa hyvin elokuvallisesti ja hänen tuotannostaan on jo tehty pari onnistunutta elokuvaa. Tämä romaani tuntuu kyllä liian lavealta, jotta sen voisi typistää tyydyttäväksi kahden tunnin tarinaksi.
Lehane väittää hilpeästi, että ensimmäisen maailmansodan aikana hotdog-nakkeja, siis frankfurtereita, kutsuttiin Liberty Sausageksi, vapausmakkaroiksi. Samaan tapaan kuin lähes sata vuotta myöhemmin Irakiin hyökkäyksen aikana ranskalaisten perunoiden nimi muuttui vapausperunoiksi, Freedom Fries. Googletuksen perusteella Lehanen väite on oikea. Sen sijaan on vitsi tai virhe, kun Lehane mainitsee Boston Beer Companyn, Samuel Adams -oluita valmistavan panimon, joka perustettiin 1980-luvulla. Sen pilottipanimo toimii vanhassa panimorakennuksessa, mutta 1919 ei sennimistä firmaa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti