John le Carré: A Most Wanted Man
Vakoilulegenda tallaa tuttuja polkuja uutuusromaanissa. Tapahtumat, joita on hyvin vähän, sijoittuvat Hampuriin, jossa kirjailija itse ehti toimia omalla vakoilijaurallaan. Kaupunkikuvaus onkin teoksen vahvinta antia. Hampuri kohteena tietenkin siksi, että 9/11 -terroristit Mohamed Atta mukaan lukien ottivat sieltä vauhtia. Nimihenkilö on (mahdollisesti) Tšetšeniasta, le Carréhan on pureutunut Pohjois-Kaukasian tilanteeseen usein ennenkin, esim. Our Game -romaanissa. Saksalaisia, amerikkalaisia ja brittiläisiä tiedusteluihmisiä riittää, henkilöhahmot ovat muutenkin hyvin tuttuja le Carrén aiemmista romaaneista. Koukeroinen kieli on pääosin ennallaan, mutta tuntuu nyt puuroutuvan paikoitellen pahasti, le Carré ei malta olla joka välissä kertomatta henkilön ajatuksia monisanaisesti. Juoni siis etenee hyvin raskaasti, tämän täytyy olla heikoimpia le Carrén teoksista. Mies jaksaa edelleen ärhennellä Bush&Blair-pahanakselille, britit ja saksalaiset ovat hyväntahtoisia hölmöjä ja kaikki jenkit haluavat sulkea kaikki muslimit Guantánamon tuhoamisleirille. Asenteellisuus ei sinänsä ole ongelma, mutta kiihko ei siirry romaanin laatuun. Mielenkiintoista nähdä, jaksaako le Carré nousta poterosta USA:n hallintovaihdoksen jälkeen. Lännen ja islamin vastakkainasettelu on nykymaailman hedelmällisin vakoilufiktiokasvualusta, mutta pahaksi pettymykseksi tämä on kirjattava.
Vakoilulegenda tallaa tuttuja polkuja uutuusromaanissa. Tapahtumat, joita on hyvin vähän, sijoittuvat Hampuriin, jossa kirjailija itse ehti toimia omalla vakoilijaurallaan. Kaupunkikuvaus onkin teoksen vahvinta antia. Hampuri kohteena tietenkin siksi, että 9/11 -terroristit Mohamed Atta mukaan lukien ottivat sieltä vauhtia. Nimihenkilö on (mahdollisesti) Tšetšeniasta, le Carréhan on pureutunut Pohjois-Kaukasian tilanteeseen usein ennenkin, esim. Our Game -romaanissa. Saksalaisia, amerikkalaisia ja brittiläisiä tiedusteluihmisiä riittää, henkilöhahmot ovat muutenkin hyvin tuttuja le Carrén aiemmista romaaneista. Koukeroinen kieli on pääosin ennallaan, mutta tuntuu nyt puuroutuvan paikoitellen pahasti, le Carré ei malta olla joka välissä kertomatta henkilön ajatuksia monisanaisesti. Juoni siis etenee hyvin raskaasti, tämän täytyy olla heikoimpia le Carrén teoksista. Mies jaksaa edelleen ärhennellä Bush&Blair-pahanakselille, britit ja saksalaiset ovat hyväntahtoisia hölmöjä ja kaikki jenkit haluavat sulkea kaikki muslimit Guantánamon tuhoamisleirille. Asenteellisuus ei sinänsä ole ongelma, mutta kiihko ei siirry romaanin laatuun. Mielenkiintoista nähdä, jaksaako le Carré nousta poterosta USA:n hallintovaihdoksen jälkeen. Lännen ja islamin vastakkainasettelu on nykymaailman hedelmällisin vakoilufiktiokasvualusta, mutta pahaksi pettymykseksi tämä on kirjattava.
Toinen arvio
VastaaPoistahttp://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1609&category=3
Kas vaan, ja Tuomiojakin suunnilleen samoilla linjoilla. Tämä le Carrén romaani näyttää saavan hieman harmittavasti Suomessa enemmän huomiota kuin muutamat aiemmat, paremmat teokset.
VastaaPoista