Varhainen film noir, tai ehkä oikeammin pre-noir vuodelta 1942. Graham Greenen tekstiin perustuvassa leffassa John Seitzin kuvaus on puhdasta noiria, mutta itse tarina ja henkilöhahmot heijastavat sotaa edeltäviä näkemyksiä. Loistavia yksittäisiä kohtauksia, mutta juoni on täysin epäuskottava, henkilöt liittyvät keinotekoisesti toisiinsa. Kovin kovakätistä psykologisointia ja sota-aikaiseen vehkeilyyn liittyvä vakoiluteema nivoutuu tapahtumiin todella kömpelösti. Silti erittäin viihdyttävä elokuva ja rapeaa toimintaakin Los Angelesin ratapihalla. Laird Cregar jälleen hämmästyttävä sivuroolissa. Ajan sensuuriin suhteutettuna yllättävän sähäkän Veronica Laken ja sadistista psykopaattia esittävän Alan Laddin romanttinen jännite kantoi tämän jälkeen useita elokuvia, vaikka varsin karuissa olosuhteissa tässä käynnistyykin. Jean-Pierre Melville otti Le Samouraihin taatusti mallia tämän elokuvan avausjaksosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti