Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 29. lokakuuta 2009
Michael Powell: Peeping Tom
Brittiläisen elokuvan suurimman mestarin Powellin uran pysäyttänyt teos vuodelta 1960. Snuff-kuvaajasta kertova tarina oli liian raju useille vaikutusvaltaisille tahoille. Ennakoi selvästi saman vuoden amerikkalaista Psychoa. Metaelokuvaa, voyeurismiä, traumaattisia lapsuuskokemuksia, jazzia, väkivaltaa. Elokuvan suomenkielinen nimi Pelon kasvot on ehkä alkuperäistä kuvaavampi, tirkistelyä enemmän kyse on pelon analyysistä. Upeat värit, Lontoon karut katunäkymät ja studiolavasteet luovat omituisen kaksitahoisen Jack the Ripper -tunnelman, toisaalta realismia, toisaalta leikittelevää keinotekoisuutta. Ensikatsomalla tämä elokuva oli vangitseva, mutta toistuvat kokemukset ovat laimentaneet vaikutusta. Minusta tämä ei ole lähelläkään Powellin parhaiden tasoa. Henkilöhahmot ovat jokseenkin kaavamaisia ja tarinan kehittelyssä on tyhjäkäyntiä. Jos Powellin aiempi käsikirjoittaja Emeric Pressburger olisi vielä ollut mukana, tulos olisi ehkä ollut parempi. Powell itse esittää päähenkilön isää. Powell erikoistui punatukkaisiin naisiin ja tässä lähes kaikki ovat sellaisia, lähes kaikki maagisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti