Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Petri Kotwica: Musta jää
Kotimainen tuoreehko kunnianhimoinen elokuva kurkottaa kuuseen, mutta kapsahtaa (Ria) Katajaan. No, varsinaisesti syytä ei ole näyttelijätär Katajassa, vaan muissa tekijöissä. Leffa käynnistyy mallikkaasti, kepeän humoristinen tunnelma. Tekninen toteutus parasta, mitä Suomessa on nähty, kirkkaat värit, talvinen Helsinki näyttää upealta, jopa epätodennäköiset ympäristöt Salmisaaressa ja Otaniemessä. Subjektiivisia Hitchcock-tyylisiä kamera-ajoja, jotka eivät kuitenkaan itsetarkoituksellisia, vievät tarinaa eteenpäin. Ongelmat ovat käsikirjoituksessa, jälleen kerran. Sitä on kyllä mietitty, ehkä liikaakin. Fiilis tummenee hyvin nopeasti, vaikka välillä heilahtaakin keinotekoisessa naamiaiskohtauksessa lähes farssin puolelle. Samalla kokonaisuus hajoaa käsiin, liika nokkeluus kääntyy tyhjäksi temppuiluksi. Symboliikka menee verisessä suihkukohtauksessa jo lapselliseksi, leikkaajan tai tuottajan olisi pitänyt herätä ainakin tässä kohti. Outi Mäenpää on loistava, Ria Kataja ok, mutta Suosalo ei minua taaskaan vakuuttanut. Mielenkiintoinen elokuva, mutta loppuun asti ei ole eväät riittäneet. Ylen esitystekniikassa ehkä jotain häikkää, kuvan oikea laita ei sopinut ainakaan minun vastaanottimessa ruudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti