Pietro Germi: Divorzio all'italiana

Kuuluisa italialainen musta komedia vuodelta 1961, hieman kulunut kopio, mutta ei paljoa haitannut. Yllättävän paljon väkeä Kavan näytöksessä, minusta tämä on Suomessa suhteellisen tuntematon teos. Selviä vaikutteita 1950-luvun brittiläisistä Ealing-komedioista, mutta paljon itsenäisiä ansioita. Tapahtuu Sisiliassa, kuvitteellisessa Agramonten pikkukaupungissa Catanian lähellä (kuvattu osittain Ragusassa, aivan Sisilian etelälaidalla). Komedia leikittelee paikallisella lainsäädännöllä, jossa vaikutteita Lähi-idän kunniamurhista ja ranskalaistyyppisestä latino-intohimorikoksen tulkinnasta. Nykykatsannossa liikutaan insestin ja pedofilian liepeillä. Rappeutunut nelikymppinen aatelismies himoitsee serkkutyttöään, Stefania Sandrelli, 15v. Katolinen uskonto ei tunne avioeroa, joten heebo yrittää saattaa viiksekkään vaimonsa aviorikostilanteeseen murhatakseen tämän sitten kunnia/intohimokuviolla, josta luvassa löysä tuomio. Ei kuulosta kovin lupaavalta asetelmalta, mutta elokuva on itseasiassa suhteellisen monimerkityksellinen ja todella hauskakin. Tässä on italialaiselokuvaksi hämmästyttävän kerroksellista ironiaa ja satiiria, joka huipentuu aivan viimeisessä kuvassa. Juoni nivoutuu näppärästi Fellinin ajankohtaiseen La dolce vitaan ja sen tähteen Anita Ekbergiin. Germi onnistuu ohimennen kritisoimaan myös molempia poliittisia valtavirtauksia, kristillisdemokraatteja ja kommunisteja.