Veli-Matti Saikkonen: Takiaispallo

Muistelin että tämä 1970-leffa olisi värillinen, mutta niin ei ole. Aikakauden vaatimattomassa tuotannossa tämän täytyy olla pahnan pohjimmaisia. Leffa varmaan tuntui silloin tarttuvan tuoreesti aiemmin välteltyihin aiheisiin, mutta se on ikääntynyt sitäkin pahemmin. Varsinkin äänitys on luokatonta, eikä näyttelijäsuoritukset ole paljoa parempia. Aivan liikaa vastuuta kasataan Spede-hahmo Tapio Hämäläisen heiveröisille harteille. Valkeakosken kiehtovasta tehdasmiljööstä ei saada mitään irti alkuvälähdysten jälkeen. Sukupolvien välisestä kuilusta, humalaisten politiikkahöpötyksistä ja perheväkivallasta väännetään rujoja kuvaelmia. Musiikin ja nuoren lemmenparin varaan jää ainoat ansiot, Tasavallan Presidentin proge tulee jotenkin esille ja nuoren Kirkan lauluääni dokumentoidaan vakuuttavasti, vielä nuorempi Terhi Panula kohosi pahasti sensuroitunakin pieneksi seksisymboliksi. Oikeastaan tarpeellisen elokuvasta kertoo se, että alkuteksteissä Kirkan sukunimi kirjoitetaan s:llä.