Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Åke Lindman & Sakari Kirjavainen: Tali Ihantala 1944
Lindman ei ehtinyt saattaa elokuvaa loppuun, leikkaaja Kirjavainen viimeisteli sen. Kyseessä on siis länsimaisen demokratian säilytys Suomessa ja Pohjoismaiden sotahistorian suurin taistelu. Siihen suhteutettuna valmis elokuva on paha pettymys, paljon suurempaa panostusta olisi kaivattu. Elokuva on pienimuotoinen, taistelun mittasuhteita ei tästä hahmota, näyttelijätyö on todella alkeellista ja rytmitys löysää. Yli puolet elokuvan kestosta seurataan Laguksen panssarijoukkojen kautta vetäytymisvaihetta VKT-linjalle, se on järkyttävää tuhlausta, jos tarkoitus on kuvata puna-armeijan ratkaisevaa pysäytystä Tali-Ihantalassa. Etulinjassa itsensä tapattaneen jääkärikenraali Einar Vihman kohtalo on mielenkiintoinen, mutta saa tässä ehkä suhteetonta korostusta. Lopussa on varsin ryhdikäs noin 20 minuutin jakso, jossa taistelun eri ainekset saavat kohtuullisen monipuolisen esittelyn. Siis panssarintorjunta, radiotiedustelu, ilmavoimat ja varsinkin saksalainen osasto Kuhlmey sekä tykistön ratkaiseva keskitetty tuli. Tässä kohtaa mukana dokumenttimateriaaliakin. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin viileän etäännytetty ja ulkokohtainen. Lindmanin muidenkin elokuvien tapaan ärsyttää suomenruotsalaisten ja jopa riikinruotsalaisten roolin perusteeton paisuttelu. Näppärä säväys kuitenkin tulee virolaisten roolin huomioinnista. Tavoitteet ovat olleet kunniallisia, mutta lopputulos on harmittavan vaatimaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti