Sidney J. Furie: The IPCRESS File

Len Deightonin esikoisromaanin tulkinta on (kevyesti) koomisen vakoiluelokuvan uranuurtaja. Michael Cainen pokka pitää loistavasti ja Lontoon swingaavasta 60-luvusta esitellään upeita kuvia. Kulinaristi Deighton itse oli opastanut Cainea munakaskohtauksessa, jopa elokuvassa näkyvät kädet ovat Deightonin. John Barryn musiikki myötäilee näppärästi tapahtumia, pääinstrumentti on unkarilainen cimbalom, dulcimer-variantti. Sue Lloyd asiaankuuluvan hehkeä romanttis-seksuaalisena feminiiniosapuolena. "Albanialainen" aivopesukohtaus ennakoi A Clockwork Orangen tunnelmia. Silti on todettava, että elokuva on viihdyttävyydessäänkin melko löysä. Deightonin alkuperäistarinakin on pelkkää luonnostelua myöhempiä Berliini-mestariteoksia ajatellen, vaikka elokuva poikkeaa siitä monin tavoin. Silti tämä elokuva on mukava katsoa säännöllisin väliajoin. Vakoilun arkipäiväistäjänä Deighton on yhtä merkittävä kuin le Carré, vaikka lähestyivät asiaa eri suunnista. Tässä suhteessa elokuva on uskollinen Deightonille.