Aki Kaurismäki: Juha

Boheemielämää (1992) oli ensimmäinen selvästi epäonnistunut Aki Kaurismäen elokuva. Mies kokosi vielä itsensä ja teemansa 1996 kauniissa Kauas pilvet karkaavat -teoksessa, mutta muuten myöhäistuotanto on ollut pettymystä. Mykkä elokuva tuntui varmaan 90-luvun lopulla hyvältä idealta, mutta tämä valmis Aho-tulkinta jää yhden idean vitsiksi. Kaurismäki tavoitteli Tulio-tyylistä maaseutu/kaupunki-vastakkainasettelua, mutta intensiteetti jää kauas Tulion parhaista. Kulmikas dialogi on Kaurismäen ilmaisun kulmakivi, kun se tästä puuttuu, elokuva on liian ohut ja saumat näkyvät liikaa. Anakronistinen menneisyyden ja nykyajan esine/ilmiö-lomitus on sekin tässä kovakouraisempaa kuin varhaisemmissa teoksissa. Godard-tyyliset Sirk/Fuller/Buñuel-viittaukset jäävät päälleliimatuiksi. Kuosmanen ja Wilms eivät ole ihanteellisia valintoja miesrooleihin.