Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Patrice Leconte: Confidences trop intimes
Sandrine Bonnaire sekoittaa harmaan verokonsultin pään. Muistuttaa paljon Leconten tunnetuinta elokuvaa, 15 vuotta vanhempaa Monsieur Hirea. Hitaasti tiivistyvä tunnelma, romanttis-eroottinen jännite kasvaa, mutta sävyt eivät varsinaisesti synkkene aiemman elokuvan tapaan. Kepeää älyllisyyttä, henkilöiden asetelmat vaihtuvat, kenenkään puheisiin ei oikein voi luottaa. Viitteenomaisia, mutta kuitenkin selviä Hitchcock-muistumia, varsinkin Vertigoon ja musiikkikin tuo ajoittain mieleen Bernard Herrmannin. Leconte lisää lopussa temppuilua, epämääräisesti liikkuva subjektiivinen kamera ja epätarkat otokset varmaan pitäisivät heijastaa päähenkilön aistimuksia, mutta vaikutelma on lähinnä vieraannuttava. Päänäyttelijät erinomaisia ja ehkä vielä parempi röyhkeän psykologin sivuroolissa Michel Duchaussoy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti