Robert Altman: The Long Goodbye

Altmanin omaan tyyliinsä vääntämä Chandler-filmatisointi ihastutti parilla ensimmäisellä katselukerralla, mutta olen sittemmin kyllästynyt Altmanin äänikikkailuun ja teennäiseen tapaan tehdä asiat toisin kuin muut, hinnalla millä hyvänsä. Tämä ei ole kuitenkaan läheskään niin surkea kuin esim. Altmanin western McCabe & Mrs. Miller tai uhkapelitarina California Split. Chandlerin henki puskee hyvin läpi ja skenaristi Leigh Brackett on saanut näppäriä ideoita mukaan. Brackett on sama nainen, joka sovitti jo 40-luvun puolivälissä Chandlerin The Big Sleepin Howard Hawksille. Chandlerin juonet eivät olleet kaksisia ja Hawks ymmärsi sen satsaten tunnelmaan. Tässäkin juoni on kehno, mutta Altman ei saa kohotettua fiilistä tarpeeksi. Elliott Gould ei vastaa Marlowena Chandlerin näkemystä, mutta oma huvittavuutensa hahmossa on. Los Angelesin 70-luvun savusumuinen marijuana/kokaiini -harhainen low-ridin' laid-back -meininki on vangittu nautittavasti, Vilmos Zsigmondin kuvaus on hekumallista. Nina van Pallandt on harmittavan surkea aprikooseja tarjoavana fatalena ja Sterling Hayden ei pysy housuissaan juoppona kirjailijana. Terry Lennoxin hahmoa ei rakenneta uskottavaksi. Meksiko-kohtauksissa on kyllä latausta lähes Peckinpah-tyyliin ja romaanista poikkeava moraaliton lopetus on haltioittava.