Sidney Lumet: The Deadly Affair

Lopultakin pääsin näkemään tämän John le Carrén esikoisromaanin filmatisoinnin vuodelta 1966. En ole kyseistä Call for the Dead -romaania lukenut, sitä ei pidetä varsinaisena vakoiluromaanina, vaikka le Carrén myöhempi peruspäähenkilö George Smiley siinä jo esitelläänkin. Elokuva kiertyykin näennäisesti murhatutkimuksen ympärille, mutta kyllä vakoiluainekset vahvoja ovat henkilöiden kautta. Lumet on tinkimätön ammattimies ja tämäkin on todella nautinnollinen elokuva, vaikkei minkäänlaista Lumetin persoonallista otetta olekaan näkyvissä. Eihän sitä ole hänen muissakaan yhtä hienoissa elokuvissa. Syntyy vain upeata jälkeä. Tässä on melkein kaikkea, James Masonin suvereeni suoritus heijastellen 15 vuotta aiempaa Five Fingersiä. Bossanova-musiikkia, upeita kolkkoja Melvillen mieleentuovia nahkeavärisiä laitakaupunkinäkymiä 60-luvun Lontoosta, yllättävän brutaalia väkivaltaa, Hitchcock-tyylinen teatterikohtaus Royal Shakespeare Companyn esityksestä. Mannermaiset tähdet Harriet Andersson, Maximilian Schell ja Simone Signoret yhtä vakuuttavia kuin britit. Tämä ei ole uraauurtava vakoiluelokuva, mutta toimii muuten kuin unelma. Skenaristina on sama Paul Dehn kuin Martin Rittin vuotta aiemmassa järisyttävässä tulkinnassa le Carrén läpimurtoromaanista The Spy Who Came in from the Cold.