Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Vincente Minnelli: The Pirate
1940/50-lukujen Hollywood-musikaalit ovat suurimpia elokuvasuosikkejani. Ehkä hieman yllättävää, tanssi yleensä ja konservatiivinen viihdemusiikki ovat melko kaukana muista mieltymyksistäni, mutta musikaalikontekstissa ne toimivat täydellisesti. Vincente Minnelli on ehkä alan suurin mestari koko uraansa ajatellen, vaikka yksikään hänen elokuvistaan ei sinällään nouse yhtä korkealle kuin Kelly & Donenin virtuoosimaiset On the Town tai Singin' in the Rain. Minnellin bravuuri oli yhdistää musikaaliin jokin toinen yleinen lajityyppi kuten taiteilija-biopic An American in Parisissa tai film noir The Band Wagonissa. The Pirate (1948), omituiselta suomalaiselta nimeltään Paula kaulassa, on hänen parhaitaan, tässä musikaaliin lomittuu karibialainen swashbuckler/merirosvoseikkailu. Jopa niin selvästi, että muistelin elokuvaan sisältyvän merikohtauksia. Maissa tässä kuitenkin pysytään. Cole Porterin musiikki on loistavaa, Gene Kelly hallitsee elokuvaa suvereenisti ja hänen fyysiseen tyyliinsä tämä ympäristö soveltuu erityisen hyvin. Judy Garland on hieno laulaja, mutta ehkä Rita Hayworth tai Cyd Charisse olisi ollut osuvampi valinta parempana tanssijana tai yleisempänä nähtävyytenä. Kuohkeaa huumoria juuri sopivasti. Juoni on kultakauden musikaaleille tyypillisesti älykkään nokkela, monikerroksiset hämäykset kantavat tarinaa hyvin. Eroottinen jännite tirisee välillä puhtaan lihallisuuden puolelle, suhteellisen harvinaista Production Coden aikana. Mukana on Technicolor-väreissä magiikkaa, fantasiaa ja klovneriaa. Hienoin tanssikohtaus sensuroitiin etelävaltioissa mustien esiintyjien takia. Ja tämä on silti vain laadukas MGM-musikaali, ei aivan parasta huippua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti