Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Marco Ferreri: Tales of Ordinary Madness
16.9.1983 näin ensi kerran tämän Kaupungin kaunein tyttö -nimellä Suomessa levitetyn Bukowski-tulkinnan. Leffa teki niin suuren vaikutuksen, että palasin katsomaan sen uudelleen kolme päivää myöhemmin. Olin tietysti lukenut Bukowskia ja tiesin mitä odottaa, mutta elokuvallisen toteutuksen intensiivisyys pääsi yllättämään, Ferrerin aiempia elokuvia en ollut nähnyt. Sittemmin en ole nähnyt elokuvasta vilaustakaan. Nyt löytyi nettikaupasta DVD, jopa kohtuuhinnalla. Kyseessä australialainen julkaisu, ranskankielisillä alkuteksteillä. Vaikka ohjaaja ja monet muut avainhenkilöt ovat italialaisia, elokuva kuvattiin USA:ssa englanninkielisenä. 1997 kuollut Ferreri on jäänyt melko tuntemattomaksi, mutta hän oli selvästi oikea mies tarttumaan Charles Bukowskin tekstiin. Ben Gazzara oli loistava valinta Bukowskin alter egoksi, Mickey Rourken suoritus Barflyssa näyttää sen rinnalla lapselliselta. Tonino Delli Collin kuvaus tavoittaa hienosti Los Angelesin kurjimpien kulmien rosoisuuden Hollywoodissa ja Venice Beachillä ja päähenkilön asunnon sinisiä seiniä ei unohda ne kerran nähtyään. Jerry Jeff Walker -tyyppinen outlaw-kantri sävyttää äänimaisemaa elokuvan alkupuolella. Ilmeisesti William S. Burroughs mukana yhdessä baarikohtauksessa. Gazzaran voice-over pursuaa karismaa, varsinkin alun "luento" on todella vakuuttava. Hidas rytmi ei ehkä nyt tunnu yhtä hypnoottiselta kuin ensikohtaamisessa. Tarina on episodimainen, se on luonnollistakin koska lähtömateriaalina olivat Bukowskin novellit. Anarkistinen huumori nousee ajoittain esiin, kuten New York -kohtauksissa, joissa päähenkilö kyörätään avokonttoriin tuottamaan tekstiä. Groteskit osuudet viittaavat Ferrerin tunnetuimpaan elokuvaan La Grande Bouffe, mutta samanlaista aineistoa on Bukowskillakin. Traaginen masokismi alavireyttää elokuvaa Ornella Mutin hahmon kautta. Ornellan pylly on Ferrerin erityisen kiinnostuksen kohteena. Loppukohtaus on poikkeuksellisen hieno, jonkinlaisen Buñuel & Fellini & Antonioni -vaikutteisen variaation Ferreri saa tuntumaan originaalilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti