Todd Haynes: I'm Not There

Bob Dylanin elämän ja musiikin inspiroima improvisoitu löyhä episodielokuva. Dylan-hahmoilla eri nimiä ja näyttelijöitä, yksi on 11-vuotias Woody Guthrie -niminen musta poika. Eniten yhdennäköisyyttä Cate Blanchettin Englannissa diivailevassa ilmentymässä. Elokuva alkaa suhteellisen intensiivisesti ja runsas rönsyily pysyy kasassa, mukana on mm. junahoboja ja pseudodokumentaarisia ex-yhteistyökumppanien haastatteluja. Elokuva on kuitenkin ylipitkä ja jännite löpsähtää toisella tunnilla. Arkirealismin, musiikintekijän urakehityksen ja vastakulttuurisen ajankohtaiskommentoinnin yhdistelmä ei jaksa kantaa. Muutama hyvä oivallus, kuten Newportin folkfestivaalin sähkökitarašokin kuvaaminen konepistoolien kautta. Pat Garrettin ja Billy the Kidin yllättävä jälleennäkeminen vanhoilla päivillä sijoitetaan moottoritielinjauskiistojen ympärille. Huumori lähestyy ajoittain Rutles-tasoa, mutta siihenkään suuntaan ei edetä pitemmälle. Viihdyttävää katsottavaa Dylanin vaiheita tunteville, mutta liian hajanainen kokonaisuus, terävämpi lähestymistapa olisi ollut tarpeen.