Daniel Barber: Harry Brown

Eläkeläisvigilantesta on ehkä tulossa uusi valtagenre länsimaisen populaarikulttuuria kuluttavan väestön vahvasti ikääntyessä? En ole nähnyt Eastwoodin tuoretta Gran Torinoa, mutta tietääkseni siinä on hieman samoja teemoja kuin tässä brittiuutuudessa. Sen verran ronskisti tässä oman käden oikeuteen tartutaan, että mieleen tulee myös 70-luvun Bronsonin pahamaineiset Death Wish -verikekkerit. Michael Caine pääroolissa tuo helposti mieleen myös brittirikosleffan kunnian päivät Get Carterin kautta, mutta siitä tasosta jäädään nyt kyllä kauas. Ollaan Lontoossa, Thamesin eteläpuolen DDR-tyyppisellä Elephant & Castle -alueella (taitaa olla Cainen lapsuuden kotikulmia), josta esikoisohjaaja Barber ja käsikirjoittaja Gary Young maalaavat lähes dantemaisen helvetin esikartanon. Epäilemättä huumeita ja väkivaltaa seudulla on esiintynyt, mutta ei ehkä näin visvaisella tavalla kuitenkaan. Elokuva on varsin armoton tylyssä masentavuudessaan, ensimmäisen tunnin aikana tulee väkisin katsomossakin ranteiden aukaisu mieleen. Katarttista puhdistumista ei 70-luvun malliin toiminnallisessa loppupuolessa synny, mutta sentään noustaan hieman pinnalle tukehduttavasta paskasta. Ei mikään miellyttävä deittielokuva eikä kovin onnistunut muutenkaan, mutta onhan tässä särmää kuitenkin. Päähenkilö on Pohjois-Irlannin veteraaneja, hyvä pointti siihen, että väkivallalla siellä oli sentään jokin tarkoitus, mutta Lontoon modernissa getossa se on nyt pelkkää viihdettä.