Dziga Vertov: Tšelovek s kinoapparatom

Hengästyttävän nopea mykkä kaupunkidokumentti Odessasta vuodelta 1929. Tämä oli ensimmäinen katselukerta ja en aivan tällaiseen ollut varautunut. Vertovin taiteilijanimeä käyttänyt puolalaissyntyinen juutalainen David/Denis Kaufman lataa kaikki senaikaiset elokuvalliset tehokeinot peliin, osan varmaan ennemmin kuin kukaan muu. Eisensteinin fiktiot tuntuvat ainakin nyt heti katselukokemuksen jälkeen kovin kangistuneilta tämän rinnalla. Kuva-alan jakoa, ristikuvia, still-kuvia, vääristyneitä kuvakulmia. Metaelokuvallisilla aspekteilla leikitellään koko ajan. Avoauton päällä hurjasteleva mies ja elokuvakamera (elokuvan nimi) rinnastuvat omituisesti Googlen katunäkymiä tallentavaan kamera-autoon. Kamera on kovassa liikkeessä koko ajan, niin kuin useimmat kohteetkin. Ei välitekstejä, Michael Nymanin musiikki tässä kopiossa ehkä liian dramaattista, pelkät kuvatkin olisivat tarpeeksi vakuuttavia. Naisten paljasta pintaa esillä hämmästyttävän paljon, todella eriskummallista neuvostoleffassa. Köyhyys ja oblomovilainen laiskuus pinnalla. Syntyminen, häät, kuolema esitellään, mutta yllättäen myös avioerotkin, muuan eroava rouva peittää kasvonsa käsilaukulla kameralta. Seiväshyppyä ja jalkapalloa (pallo ei kovin pyöreä) ukrainalaista menestystä ennakoiden. Kaiken huipuksi sukelletaan räkäiseen odessalaiseen olutbaariin, jossa epämääräiset naiset kiskovat olutta kaksin käsin ja mies kameroineen kohoaa esiin tuopista. Osa kohtauksista selvästi lavastettuja, mutta se ei menoa haittaa. Kokeellisuus alkaa mennä hieman itsetarkoitukselliseksikin, mutta pysyy kasassa kuitenkin. Selviä vaikutteita Hollywoodin toimintafarsseista, teemakin muistuttaa Buster Keatonin Sherlock Jr:ia.