John Frankenheimer: Seconds

John Frankenheimerin ohjaama The Manchurian Candidate on lähes ylittämätön paranoiatrilleri vuodelta 1962. Tämä neljä vuotta myöhempi teos on lähes yhtä vahvassa kulttimaineessa. Elokuvan lajityyppiä voisi kuvata neonoirkauhuscifiksi. Beach Boysin lauluntekijänero Brian Wilson tiettävästi menetti järjenvalonsa 20 vuodeksi katsottuaan Secondsin. California Girlsin letkeästä meiningistä kieltämättä jäädään kauas tässä leffassa. Elokuvan alku on intensiivisimpiä mitä muistan nähneeni pitkään aikaan. Saul Bassin alkutekstit vääristyneiden kuvien päällä, kohtalokasta urkumusiikkia, subjektiivisia kuvakulmia ja kamera-ajoja, valtavia lähikuvia hikisistä kasvoista, junamatka New Yorkin Grand Central Stationilta lähiöön, tunnelma on lievästi sanottuna painostava. Henkilöllisyyden vaihdoksen ympärille kietoutuva unenomainen, ja nimenomaan painajaismainen, elokuva ei juuri menetä otettaan jatkossakaan. Rock Hudsonin oma kaksoiselämä tuo vielä yhden lisävinoutuman kokonaisuuteen. Psykedeelinen viiniorgia Kaliforniassa on tavallaan koominen, mutta mustan huumorin puolella tässäkin pysytään. Loppu on Hollywood-elokuvaksi (tai miksi tahansa elokuvaksi) hätkähdyttävän kompromissiton. Noir-spesialisti James Wong Howen mustavalkokuvaus on upean elokuvan ehkä hienoin osa. Teemat ovat hämmentävän ajattomia, elokuva ei ole vanhentunut yhtään.