Lewis, The Dead of Winter

Onpa mukava palata Morse-spinoffin pariin vuoden tauon jälkeen. Tauko on tehnyt hyvää tekijöillekin, käsikirjoitusta on nyt värkätty huolella ja tämän lajityypin olennaiset osat saadaan toimimaan hyvin. Morse-tyyli on tallella, Oxfordin tunnelma tavoitetaan edelleen napakasti ja Lewiskin juo kunnon olutta iänikuisen appelsiinimehun sijasta. Lewisin uurteissa on nyt lähes Morse-syvyyttä ja jopa naiskuvio hieman uskottavampi kuin aiemmissa Lewis-episodeissa. Alun perinnesotilastapahtuma on hieman yllättäen mitätön sivujuonne, tarina pureutuu aateliston iljettävimpiin pimeisiin puoliin. Hathawayn menneisyyteen taustoitetaan jälleen ja mukana poikkeuksellisen viekoitteleva femme fatale. Tarina aukeaa nautittavan hitaasti ja kukaan ei kohota kulmakarvojaan, vaikka ruumiita tulee kuin meksikolaisessa huumesodassa. Corn starch käännetään maissitärkkelykseksi, periaatteessa oikea käännös, mutta kyseessä on paidan kauluksen tärkkäys, termi voisi olla jokin muu. Loppuratkaisussa on huvittavaa vitsikkyyttä arvoitusdekkarin perinteisiin viitaten, ja varsinaisessa loppufiilistelyssä jotain suomalaistakin. Mielestäni taso on jo lähellä parhaita Morse-episodeja.