Hieronymus Bosch -sarjastaan parhaiten tunnettu Michael Connelly on koko uransa ajan kirjoittanut myös sarjan ulkopuolisia teoksia. Yksi niistä oli 1996 ilmestynyt sarjamurhaajatarina The Poet, jossa päähenkilönä oli sanomalehtitoimittaja Jack McEvoy. McEvoy tekee paluun uudessa romaanissa, joka taaskin käsittelee, ikävä kyllä, sarjamurhaajia. Teema tuntuu aivan liian moneen kertaan kalutulta, mutta kyllä Connelly saa uutta eloa kuvioon. Murhaajan identiteetti paljastetaan heti alussa, hän on Doorsia pakkomielteisesti kuunteleva cloud computing -firman CTO Arizonassa. Connellyn oma tausta reportterina takaa asiantuntevan lehtitalon kuvauksen, paperilehtibisneksen alasajo on sivuteema ja McEvoy saakin uskottavan tuntuisesti kenkää heti alussa. Connelly on muutenkin ajan hermolla, kuten yleensäkin. Sarjamurhaaja jäljittää jäljittäjiään sosiaalisen median kautta, pelissä ovat niin Facebook, LinkedIn kuin blogitkin. Tietoturva-asiantuntemuksessa Connelly hieman horjahtaa, Los Angeles Timesin sisäiselle palvelimelle päästään liian helposti.
Connelly kirjoittaa yksinkertaista, mutta uskomattoman sujuvaa ja rullaavaa tekstiä. Connellyn tyyli tuntuu muuttuvan uran vanhetessa entistä pelkistetymmäksi, tulee mieleen jopa Robert Bressonin viimeiset elokuvat. Kaikki ylimääräiset krumeluurit on karsittu, jäljellä on vain teoksen rakenteen runko ja kirkas pointti. Toki Connelly on Bressonia laskelmoivampi ja viihteellisempi tekijä. En hirveästi hämmästyisi, vaikka Connelly ei enää itse romaaneja kirjoittaisi. Hyvin ohjeistetut apulaiset tai jopa tietokone-ohjelma voisivat yltää samaan. Fraasit toistuvat jo häiritsevyyteen asti, eri asiat "lentävät tutkan alapuolella" liian moneen kertaan. Silti luen näitä uusimpiakin teoksia lähes ahmien ja suuremmalla tyydytyksellä kuin vaikka Tervon Myyrää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti